Someton = Näkymätön?
Tammikuussa 2018 aloitin kulttuurituottaja YAMK–opinnot. Tavoitteeni on tulevaisuudessa työllistyä orkesterin intendenttinä. Opintojeni kestettyä nyt neljä kuukautta minulta on kysytty kuusi kertaa miksi en käytä sosiaalista mediaa. Minulle on pari kertaa sanottu suoraan, että en voi toimia intendenttinä, jos en käytä somea. Kaipaan perusteluja mutta kun pyydän niitä, saan vastaukseksi silmien pyörittelyä.
Orkesterissamme on töissä ihminen, jonka työnkuvaan kuuluu hoitaa markkinointia ja some-näkyvyyttä. Orkesterin intendentin työhön kuuluu kieltämättä verkostojen luominen, mutta minun tapani on hoitaa se kohtaamalla ihmisiä ja puhumalla heille kasvokkain. Kun viimeksi olin hississä, kutsuin Helsingin Sanomien kriitikon kuuntelemaan ja katsomaan ooppera-produktiotamme. Arvio esityksistä julkaistiin kolme päivää hissimatkan jälkeen. Olisiko toimittaja tullut paikalle, jos olisin puhutellut häntä somessa?
Helsingin Sanomat kirjoitti 9.3.2018, että yli neljäsosa maailman ihmisistä käyttää Facebookia. “Palveluun tuhlatun ajan merkitys on valtava”, toteaa toimittaja Tommi Hannula. Samassa artikkelissa kirjoitetaan myös siitä, miten useat Facebookin johtoportaan työntekijät varoittelevat nykyään palvelun koukuttavuuden haitoista. ”Yksin Jumala tietää, mitä se tekee lastemme aivoille”, sanoi Facebookin entinen yksityisyysjohtaja Sean Parker. ”Kukaan ei pysty keskittymään. Ei edes hetkeksi”, totesi tykkäämispainikkeen kehittäjä Justin Rosenstein.
Sosiaalinen media mahdollistaisi minulle sen, että kaukana asuviin tuttaviin olisi helppo pitää yhteyttä. Jos viisi vuotta sitten kolme kertaa tapaamani tuttava kertoisi saaneensa lapsen, olisin todennäköisesti iloinen hänen puolestaan. Rehellisesti sanottuna minun on kuitenkin vaikeaa samaistua tilanteeseen aidosti, koska ilman sosiaalista mediaa nämä ihmiset eivät pysy mielessäni. En osaa kaivata heitä, koska en muista heitä.
Onnellisimmillani olen silloin, kun pystyn olemaan aidosti läsnä. Some ei toki ole ainut läsnäoloa häiritsevä tekijä. Päivittyvät sähköpostit, saapuvat viestit ja jatkuva uutistulva kaikkine mainoksineen katkaisevat läsnäolon ja keskittymisen liian usein. Internet ja sosiaalinen media luovat harhakuvaa siitä, että koko maailma on kerralla tavoitettavissa. Maailma on kuitenkin valtava, ja yksilön elämä sen mittakaavassa on lähes mitätön.
Sosiaalinen media on osa aikaamme. Yhdelle se on hauska harrastus, toinen tarvitsee sitä työhönsä ja kolmas tullakseen näkyväksi. Neljännelle some on pakokeino, viidennelle ainut ystävä. Voi olla, että jo huomenna ymmärrän miksi minä tarvitsen sosiaalista mediaa. Liittyminen kestää todennäköisesti alle vartin, joten jos työmarkkinakelpoisuuteni on siitä kiinni, asia on helposti korjattu. Vielä nyt en näe tarvetta liittyä Facebookiin, Twitteriin tai Instagramiin.
Heidi Ketola
Heidi Ketola
Kommentit
Ylen Digitaalinen iltapäivä-lähetyksessä USA;n tiedotusmaailmaa tunteva toimittaja kertoi, että suuret perinteiset mediat kuten New York Times, ovat jälleen nuorten aikuisten suosiossa ( nettitilauksina), ja uutisia ei enää etsitä SOME:n kautta samalla tavalla kuin muutama vuosi sitten. Tämä kertoo siitä, että laatumedioita kaivataan tiedon lähteenä.
Mainostaminen ja esim.julkkisbrändäys jatkavat varmasti SOME:n kanavilla. Ei kai kukaan enää facebookiin mitään oikeasti henkilökohtaista julkaise, kaikkien tietojen keräysskandaalien jälkeen?
Toinen asia on tuo, mitä kaikkea dataa verkkoliikenteestä kerätäänkään ja mihin käyttöön. Minulla on ystävä, joka ei voi liittyä sosiaaliseen mediaan puolison työn vuoksi. Tietyt arkaluontoiset alat, joissa ollaan tekemisissä vakavien asioiden kanssa voivat olla koko perheen turvallisuuden uhka. Ja tästä syystä löytää tiensä vääriin käsiin. Eli ei vain monimedialliset yhtiöt vaan myös erilaiset työnkuvat voivat määrittää miten tuolla somessa liikutaan ja mitä tietoa itsestään sinne jättää. Toisaalta eräs tuttu harmittelee aina, kun ei kuule toisista mitään - ei ole myöskään somessa. Mutta tämä on oma valinta, silloin pitää tosiaan olla itse aktiivinen ja pitää yhteyttä. Olla aidosti myös itse läsnä, mikäli tekee valinnan.
Oman ammatin puolesta some on mahdollistaja, se tuo paljon sisältöä etenkin työn ja ammatillisen kehittymisen kannalta katsottuna. Seuraan eri kanavissa keskusteluja, inspiroidun Insta-kuvista maailmalta ja kuulen mitä eri aloilla pöhistään Linkedinissä ja mikä on pinnalla Twitterissä. Kuluneella viikolla olin somen verkostoryhmien kautta löytämissäni kahdessa verkostoitumistapahtumassa fyysisesti paikalla. Ilman Facebookia en olisi tietäni paikalle löytänyt ja kuullut Suomi 100 -vuoden projektista tai päässyt kokeilemaan palvelumuotoilun mahdollisuuksia. Viestintä on verkossa, siksi myös minä.
Tietynlaista somekäytöstä ja -kasvatusta kuitenkin peräänkuuluttaisin. Hetken harkintaa ennen klikkausta. Tykkäänkö? Jaanko? Ja vaikka jostain tykkäisinkin - pitääkö kaikkien muidenkin tykätä? Ja jos jaan, niin kenelle? Moni tämän jo onneksi osaa. Ja muille vaihtoehtona se perusasetusten jäädytysnappi. Kannattaa käyttää.
En voi sanoa ettenkö hyödyntäisi sosiaalista mediaa, sillä käytän Instagramia melko ahkerasti ja Facebookiakin lähinnä tylsien hetkien tapaamiseen sekä tuttujen kuulumisten lueskeluun. Olen kuitenkin huomannut olevani uudessa tilanteessa, jossa nykyisen työni kannalta on oleellista käyttää Facebookia yhtenä työvälineenä. Olen huomannut Facebookin rasittavan minua yllättävän paljon, sillä en olekaan se viestijä ja näppärä sometaituri, joka luulin olevani! Tällä viittaan siihen, että tarvittaessa juuri työroolissa koen olevani hyvinkin taitava viestinnän ihminen.
Facebook on siis alkanut tuntua jopa raskaalta kanavaryppäältä, jonka jokaisessa oleellisessa sivussa tai ryhmässä pitäisi olla läsnä ja aktiivinen. Epäoleelliset viestit ja mainokset on suodatettava itse, ja tärkeät asiat saattavat hukkua ilmoitusrimpsun syövereihin. Toki ymmärrän sosiaalisen median tärkeyden työssäni ja hoidan sen käyttämisen osana muita viestintäkanavia, mutta tämä some-nihkeys omalta osaltani yllätti. Voi olla, että minulle "uutena" työkaluna se vain vaatii toteuttelua ja rutinoitumista, mutta ymmärrän hyvin sen, että joillekin ihmisille somen käyttö itsetarkoituksena ei vain ole se juttu.