Kulttuurituotannosta kuuluu

Kiinnostaisiko uusi harrastus kulttuuriympäristön hoidon parissa? Adoptoi monumentti! Adoptoi monumentti –toiminta rohkaisee oman paikallisen ympäristönsä vaalimiseen. Hoitotoiminta on vapaaehtoistyötä vanhojen rakennusten ja muinaisjäännösten parissa. Adoptoija ei omista kohdettaan, vaan huolehtii siitä, tarkkailee sen kuntoa, voi tutkia kohteen historiaa tai järjestää halutessaan paikalla erilaisia tapahtumia. Projektin esikuva löytyy Skotlannista, ja Suomessa ensimmäisenä sen käynnisti Pirkanmaan maakuntamuseo vuonna 2008. Seuraavaksi toiminta laajentui Keski-Suomen museoon ja viimevuosina Helsingin alueelle. Mitähän vaalittavia aarteita omasta lähiympäristöstä löytyisikään? Kohteet voivat olla kaikkea mahdollista rautakautisesta linnavuoresta kiviaitoihin ja rakennetun ympäristön osalta esimerkiksi kellareita, kivikioskeja, makasiineja ja laululavoja. Adoptoimonumentti.fi –sivustolta voi käydä kurkkimassa nykyistä kohdevalikoimaa ja ehdottaa uusia kohteita.  Omasta lähiy

Kuvassa kulttuurineuvolan juliste ja viiri. Joskus sattumalla on suuri osuus innovaatioissa.  Joskus sattuma auttaa keksimään uusia tapoja yhdistää asioita.  Näin tapahtui Espoossa ennen vuosituhannen vaihdetta, kun  Karatalossa , joka toimii  edelleen kulttuuritalona, toimi aikanaan myös lastenneuvola. Näiden kahden toimijan rinnakkaiselon aikana huomattiin, että neuvolassa käy paljon asiakkaita, jotka eivät tiedä riittävästi kaupunkinsa kulttuuripalveluista, kertoi  Espoon kaupungin kulttuuripalveluiden palvelukoordinaattori Kaisa Koskela , jonka vastuulla myös kulttuurineuvolatoiminta on.   Haastattelin Kaisa Koskelaa 1.3 2018. Tunnustelevan alkuvaiheen jälkeen Espoon kaupunki aloitti varsinaisen kulttuurineuvolatoiminnan 2012.  Yhtä ”äitiä tai isää” kulttuurineuvolalle ei ole, vaan taustalta löytyy monia ihmisiä, jotka ovat olleet kehittämässä kulttuurineuvolakonseptia.   Mitä kulttuurineuvolatoiminta sitten on? Kulttuurineuvolan konseptin johtoajatus o

Huomaan päätyväni ystävien ja kollegoiden kanssa käydyissä keskusteluissa kerta toisensa jälkeen sekä minun että keskustelukumppanini viimeaikaisiin kokemuksiin kulttuurin parissa. Opinnot ja sen myötä kasvanut alan ammattilaisverkosto on syventänyt keskusteluja entisestään: Ennen kaikkea näkökulmaa siitä, miksi tiettyihin ratkaisuihin on päädytty ja miten ne on käytännössä toteutettu? Keskustelu on erityisen arvokasta myös siksi, että sen myötä on mahdollista lisätä tietoisuutta erityisen onnistuneista, tai miksei myös laimeammaksi jääneistä, kokemuksista.   Mutta millaiset ominaisuudet vaikuttavat kokemukseen? Vastauksia on varmasti yhtä useita kuin vastaajiakin, mutta huomaan seuraavien mainintojen toistuvan keskusteluista toiseen: Tausta ja tarina, taustatyöhön ja paikan päällä toteutettuun työhön liittyvä ammattitaito sekä näiden kaikkien välille rakentuva vuoropuhelu. Yhtenä keskeisenä tekijänä näen kuitenkin sen, minkälaisessa rajapinnassa koettu on oman elämän kanssa ja mi

Olen järjestyksen ihminen. Kaikki vaatteeni mahtuvat metrin pituiselle tangolle roikkumaan ja tanko on jaettu osiin pahvista tehdyillä rinkuloilla. Vaateosastot on jaettu niiden käyttötarkoituksen perusteella: koti, mökki, liikunta, työ ja konsertti. Mökkiä en tosin omista, mutta tiedätte varmasti vaatetyypin, joka tuolle osastolle kuuluu. Keittiön nurkkakaappiin olen piirtänyt kartan, josta selviää joulupallojen ja serpentiinin sijainti ilman koko kaapin räjäyttämistä. Silloin, kun perheellämme oli vielä yhteisiä vapaapäiviä, joihin ei ollut suunniteltu mitään ohjelmaa,  tein listoja, joista mieheni sai valita päivän tekemisen. Aiheina olivat esimerkiksi metsäretki, ystävien näkeminen, leffa, sohvalla aivottamana puhelimen selaaminen tai ruokailu. Asiaan perehtymättömät ahdistuivat listasta ja tulkitsivat sen suorittamiseksi, mutta perheelleni se oli vain tapa kommunikoida. Kun päivän fiilis oli selvillä, ei aikaa kulunut sen spekulointiin, mitä tänään tehtäisiin vai tehtäisiinkö yh

Olin aikeissa kirjoittaa bloggaukseni kulttuurin roolin muutoksesta kunta-alalla, kunnes sähköpostiini pärähti tänä aamuna ammattiyhdistykseni JHL:n kirjelmä kahden päivän mittaisen poliittisen lakon aloittamisesta ensi maanantaina 22.10.2018. Pääasiallisesti lakkovaroitus koskee KV-tessin alaisia ruoka- ja puhtaanapitopalveluja, mutta osittain myös kuntien liikunta- ja kulttuuripalveluja. Ammattiliiton sivuilla olleen tiedotteen mukaan oma työnantajani Haminan kaupunki ei ole mukana lakkolistalla, mutta isommissa kaupungeissa on mukana myös kirjasto- ja kulttuuripalveluiden henkilökunta. Oman työelämäni aikana en muista, että lakkokeinoa olisi tarvinnut kulttuurityön saralla kunta-alalla ennen käyttää. Minulla on hämärä muistikuva lapsuusvuosilta, jolloin OAJ:n työtaistelutoimet kohdistuivat peruskouluihin, mutta työuraani lakot eivät ole koskettaneet. Lokakuun alusta voimaan astunut ylityökielto on toki koskettanut myös omaa työtäni. Se että kunta-alan ammattijärjestö u