Moukka mahdollistaja - kulttuurituotannon uusi supersankari?
Mitä seuraa, kun elämäänsä ja työhönsä kyllästynyt, kaupan alan kestopuurtaja, päättää hakea opiskelemaan kulttuurituottajaksi? Kuva: Danilo Batista, Unsplash En tiedä mitä tapahtui. Oliko syynä tilapäinen, tai kenties pysyvämpi mielenhäiriö? Kulman takana vaaniva keski-iän kriisi? Vaiko sittenkin sadasseitsemäskymmenesneljäs asiakkaan ”Tämä on sitten varmaankin ilmainen?” kommentti hintalaputtomaan tuotteeseen? Se oli sitten siinä, lukemattomat vuodet kaupan alalla. Milloin missäkin roolissa kestohymyillen niin, että illalla itketti, jos ei muu niin poskilihasten jumi. Pakenin tulostavoitteita ja myyntikäyriä tapahtumatuottajan koulutukseen, piilouduin ilmapallomereen ja serpentiinisateeseen odottamaan uutta ja uljasta uraani. Hautasin myymäläpäällikkö-persoonani jonnekin syvälle sisimpääni, siivoojan ja baarimikon viereen. Henkseleitä paukutellen luin itseni tapahtumatuottajaksi, joka sujui ilman suurempia ongelmia. Intoilin uudesta minästä, jonka erikoisalaa olisivat tuleva...