Kansainvälinen tanssin päivä - merkkipäivästä todelliseen merkitykseen
Kansainvälistä
tanssin päivää vietetään vuosittain 29.4. Päivämäärä on kuuluisan ranskalaisen
tanssin uudistajan Jean-Georges Noverren syntymäpäivä. Noverre oli tanssija, tanssiteoreetikko ja
koreografi, joka vaati tanssin määrittelemistä itsenäiseksi taidemuodoksi. Kansainvälinen
teatteri-instituutin tanssikomitea (ITI) päätti aloittaa tanssin päivän vieton vuonna
1982 tanssin juhlistamiseksi taidemuotona, jolla on kulttuurista vaikutusta
ympäri maailmaa. Kansainvälisen tanssin päivän tarkoitus on myös muistuttaa
päättäjiä tanssin mahdollisuuksista olla osa poliittista ja taloudellista kasvua.
Joka vuosi
kansainvälisesti merkittävä tanssivaikuttaja kirjoittaa Kansainvälisen tanssin päivä
julistuksen, jota luetaan yleisölle ja tanssioppilaille eri tapahtumissa ja
esityksissä. Dance Info Finland –
Tanssin tiedotuskeskus jakaa tietoa juhlapäivän tapahtumista Suomessa. Kansainvälisen
tanssin päivänä järjestetään tanssigaaloja ja esityksiä, joita voi tulla
katsomaan. Monenlaiset
tori-kokoontumiset, tanssiharrastajien näytökset, eri tanssinlajien
kokeilumahdollisuudet ja flashmobit ovat osa tanssin päivän viettoa myös.
Taidetanssi,
jossa toiset esiintyvät ja toiset katsovat, on vain yksi osa tanssin kenttää.
Perinteisesti tanssi on yhteisöllistä, sosiaalista ja vuorovaikutuksellista. Ollaan yhdessä, kommunikoidaan, mutta ei
sanallisesti, vaan tanssien. Tällä
hetkellä elämyshakuisuus on se, mitä kaikki kulttuuritoimijat hakevat, ja on
hyvä huomata, että näitä ”osallistavia, ainutkertaisia kokemuksia yhdessä
toisten kanssa” on tarjolla runsaasti taiteen harrastamisen kautta.
Eräs
taiteilijan määritelmä on, että taiteilija haluaa kommunikoida yleisönsä kanssa
taiteensa kautta. Taide voi olla sanoja, runoutta, kuvataidetta, tanssia,
taiteella on monia eri muotoja. Taide on se tunnistettava kommunikointitapa, joka
ammattitaiteilijalla kehittyy taidon harjoittamisen kautta erilaiseksi kuin
taiteen harrastajalla. Myös taiteen
harrastaja voi kommunikoida ja kokea taide-elämyksiä, vaikka hänen taitotasonsa
ei ole ammattitaiteilijan luokkaa.Taiteen ydin
on se jokin, minkä kaikki taiteen kanssa tekemisissä olevat tunnistavat, mutta
jota on vaikeaa pukea sanoiksi. Huippuorkesteri
kommunikoi soittaessaan yhdessä toisilleen sekä kuuntelevalle yleisölleen.
Taiteen harrastajien, esimerkiksi tanssin harrastajien taide-elämyksessä on
vastaavat elementit kuin ammattiorkesterilla. Ollaan yhdessä tanssien ja kommunikoidaan,
koetaan tanssin avulla. Osallistujille syntyy ainutkertainen taidekokemus juuri
siinä hetkessä. Nämä taiteeseen liittyvät kokemukset ovat juuri niitä, jotka
vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin ja vetävät ihmisiä puoleensa.
Finlandia palkinnon voittanutta, taiteen moniottelijaa Juha Hurmetta lainaten:
”Alussa oli rytmi. Tanssi on ihmisen riemua olemassaolostaan ja koko
maailmankaikkeuden
olemassaolosta. Tanssissa oleminen selättää ei-olemisen!”
Yhteisöllisen
taide-elämyksen voi kokea yleisön joukossa istuen, mutta itse kehollisesti
osallistumalla, kokemus on voimakkaampi ja mieleenpainuvampi. Esimerkkejä
tanssin yhteisöllisestä voimasta on monia esim. Wannabe Ballerinas, aikuiset klassisen
baletin harrastajatanssijattaret, jotka tekevät huikeita ja humoristia
esityksiä modernin musiikin säestyksellä. Ryhmä esiintyy aktiivisesti eri
artistien kanssa ja on mukana hyväntekeväisyystyössä. Ajan hengen mukaisesti
ryhmä on laajentunut, ballerinojen lisäksi ryhmässä tanssii miestanssijoita, Ballereinoja.
Toinen mielenkiintoinen tuttavuus on historiallisten tanssien ryhmä Linnea,
jossa voi käydä oppimassa ja tanssimassa niin hovi- kuin maalaistansseja
toisten kanssa. Linnea on osa roolipeliyhdistys Lieska ry.tä. Linnean harjoituksissa käy paljon roolipelaajia,
jotka tarvitsevat tansseja eläytyessään eri roolimaailmoihin eri aikakausina.
Yhteiskunnassamme
tanssi on edelleen valitettavasti vähemmän arvostettua kuin esimerkiksi
musiikki, johtuen paljolti maamme taide-elämän historiallisesta kehityksestä,
arvostuksista ja tanssiin liittyvistä negatiivisista mielikuvista. esim. joidenkin uskontoryhmien keskuudessa
tanssia ei vieläkään hyväksytä missään muodossa. Tanssiin liittyvä kehollisuus
ja moniaistillisuus ovat tanssin mahdollisuuksia, jotka ovat ihmisen
hyvinvoinnille tärkeitä. Samalla kehollisuus ja aistillisuus nähdään myös
uhkana, josta esimerkkinä tanssivien poikien edelleen jatkuva väheksyntä,
ainakin Suomessa. Varmaa on, että tanssi herättää tunteita ihmisissä, ja se on
positiivista. Tunteet kuuluvat taiteeseen ja kulttuuriin.
Kaikki
tanssin tavat, muun muassa klassinen baletti, steppi, tanhut, lavatanssit, etniset
tanssit, historialliset tanssit, ajan ilmiö-tanssit, tuoli-tanssit
vanhainkodeissa, ovat yhdessä tekemisen, kokemisen ja tanssin kielellä
kommunikoimisen kautta yhteydessä toisiinsa.
Tänä vuonna,
ITI:n täyttäessä 70 vuotta, Kansainvälisen tanssin päivän julistuksen on
kirjoittanut peräti viisi eri tanssitaitelijaa viideltä eri mantereelta. Afrikkalaisen tanssitaiteilija Salia
Sanoun sanoin:
“Dance is a major art, that it conseals a
universal knowledge that has survived all the time, it is
a reflection of cultures and traditions
that are as rich and varied as the many lines of union
between peoples. It is a source of
meaning…”
Toivon Kansainvälistä
tanssin päivää kehitettävän yhteisöllisyyden ja oman tanssimisen suuntaan.
Tanssilla on
merkitystä.
Hyvää
Kansainvälistä tanssin päivää!
Mia Nirhamo
Kommentit
Koska musiikkia kuulee kaikkialla, siltä on helppo sulkea korvansa. Sen sijaan aina kun näen tanssia, pysähdyn katsomaan. Tanssi vetää minua maagisesti puoleensa, jos liikkeessä on ilmaisua. Täytyy myöntää, että pelkkää liikettä en jaksa kovin pitkään katsella.
Orkesterissa soittaessa todellakin syntyy yhteys soittajien välille. Parhaimmillaan orkesterisoitto tuntuu siltä, kuin olisi syvässä yhteydessä muihin soittajiin. Inhimillisyys, egosta riisuttu olemus ja syvä nöyryys kaiken sen edessä voi olla aika syvä kokemus. Tanssijat tekevät työtä omalla kehollaan, eikä tanssija voi piiloutua instrumenttinsa taakse. Tanssijat ovat välillä myös fyysisesti lähempänä toisiaan, kuin soittajat. Siksi on tavallaan helppo ymmärtää, että läsnäolevan yhteyden ja fyysisyyden voi sekoittaa seksuaalisuuteen, vaikka siitä ei olekaan kysymys. Mahtaako siinä olla jonkinlainen selitys sille, miksi tanssia joskus paheksutaan?
Mian kirjoituksesta innostuneena lupaan, että kunhan nämä opinnot on tehty, käytän jäljelle jäävän ajan tanssikurssiin! En keksi enää yhtään syytä, miksi en toteuttaisi unelmaani.
Tanssin merkitys ihmisten sosiaaliselle ja romanttiselle kanssakäymiselle on huikea. Niin huikea, että julkista tanssimista on yritetty rajoittaa sopivaisuussääntöihin vedoten. Esimerkiksi viime sotien aikaan suomessa oli voimassa tanssikielto, mutta sitä noudatettiin ihan yhtä kuuliaisesti kuin kieltolakia aikanaan... (esim. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/06/01/sota-ajan-tanssikieltoa-rikottiin-salatansseilla )
Aikana, jolloin tuli käytyä enemmän iltaisin ulkona hippaamassa, pohdiskelin paljonkin tanssin merkitystä yökerhokulttuurissa. Tavallaan jokin veti sinne hikiselle ja tahmealle tanssilattialle, mutta olin kuitenkin liian tietoinen tanssimisestani. Oma ja muiden liikehdintä alkoi aina nopeasti tuntua jotenkin hölmöltä. Siinä oli jotakin ihmislajille ominaista ja välttämätöntä, mutta kuitenkin se yhtä aikaa tuntui kummalliselta ja naurettavalta. Samanlaiseen lievään nolouteen havahdun nykyisessä elämäntilanteessani, kun ajatuksissani alan huomaamattani tanssia ja laulaa vaikkapa pyykkiä ripustaessani, pimeänä iltana, kirkkaat valot päällä, suuren, verhottoman ikkunan edessä...
Ryhdynkin tästä lähtien viettämään tanssin päivää, monimuotoisesti! Hankin liput taidetanssiesitykseen, tanssin itse pyykkiä ripustaessa ja lasten kanssa sekä kehitän vaikka museolle jonkin opastuksen, luennon tai vaikka työpajan tanssimisen kulttuurihistoriasta!