Sisäistä kulttuurituottajaa etsimässä
Kulttuurituottaja
hallitsee erilaisten kulttuuri- ja taidetapahtumien tuottamisprosessit,
markkinoinnin ja viestinnän sekä ymmärtää niiden rahoituksen ja liiketalouden.
(https://www.humak.fi/opiskelijaksi/kulttuurituottaja/)
Kulttuurituottaja
(ylempi AMK) koulutus on suunnattu luovalla sektorilla tuotannollisissa
tehtävissä toimivalle kulttuurituotannon ammattilaiselle, joka haluaa syventää
ja laajentaa osaamistaan ja parantaa oman toiminta-alueensa kehittämistaitoja.
(https://www.humak.fi/opiskelijaksi/kulttuurituottaja/kulttuurituottaja-ylempi-amk/)
Hain näihin opintoihin ilman täysin varmaa tietoa siitä,
mitä kulttuurituottaja oikeastaan tekee. Löysin melkeinpä vahingossa nämä
määritelmät ja päätin hakea opintoihin, koska määritelmät kuulostivat laaja-alaisuudessaan
kiehtovilta. Olin hakuhetkellä työskennellyt 12 vuotta samassa kulttuurihistoriallisessa
paikallismuseossa. Kaipasin kipeästi uusia näkökulmia ja tuoreita
lähestymistapoja työhöni. Määritelmien raikkaus osui ja upposi, sillä koin
olleeni jo liian pitkään melko paksuseinäisessä, yksialaisen akateemisessa
historioitsijakuplassa.
Puhalsin itseni sisään kuplaani historian ja kirjallisuuden
yliopisto-opiskelijana. Monen muun tavoin ihastuin ajatukseen meistä ja muista.
Me humanistit, ne kauppatieteilijät, ne vaikka-ketkä.
Oikeassa oleva yhteisö oli ihana paikka. Kuplasta ei oikeastaan tarvinnut
luopua työelämään siirtyessäkään, koska hyvin monet kollegani tulivat saman
kuplan sisältä. Vuosien mittaan kupla ja sen tarkoituksenmukaisuus alkoivat
kuitenkin mietityttää. Olin jo sen verran institutionalisoitunut paikoilleni,
että päätin lähteä tekemään ihan kokonaisen uuden tutkinnon.
Kulttuurituottajan määritelmissä minua kiehtoi se, että kulttuurituottaja
tuntee kulttuuri- ja taidekenttää laajemmin kuin museoammattilainen tai joku
muu yhden alan kulttuuriasiantuntija. Kulttuurituottaja osaa ja ymmärtää myös kulttuuri-
ja taidealaan vanhastaan kuulumattomia asioita kuten viestintää, markkinointia
ja taloutta. Tuottajalla on lonkeroita, tietoa ja – ainakin meidän
ryhmäotantamme perusteella – myös viisautta ja kärsivällisyyttä olla välissä,
keskustella, keksiä ratkaisuja ja mahdollistaa.
Tähänastisten opintojen perusteella olen ilokseni tulkinnut,
että kulttuurituottajalla taitaakin olla paikka juuri siinä kuplien välissä.
Mahdollistaja. Ymmärtäjä. Yhdistäjä. Se Maritan blogikirjoituksen dialogin
taitaja. Meidän ryhmässämme on todella monipuolinen joukko kulttuurin ja
taiteen ammattilaisia, jotka kaikki tähtäävät samaan tutkintoon, mutta
luultavasti toteuttavat sen oppeja kymmenissä toisistaan eroavissa
työpaikoissa, tapahtumissa ja tilanteissa. Ja vienevät näihin tilanteisiin
mukaan dialogitaitonsa ja ymmärryksensä.
En ole vieläkään ihan varma, mitä tuottaja minussa ja minun
työpaikassani tulee tekemään, mutta vähitellen se on alkanut katsella työtehtäviäni
ja myös työyhteisöäni eri silmillä. Ylhäältä päin ja ulkopuolisena. Joitakin
asioita se pitää tosi siisteinä, toisia käsittämättömän hassuina, ja muutamiin
seikkoihin se on jo alkanut puuttua. Erityisen paljon se odottaa lähestyvää
kehityskeskustelua…
Mikä teidät muut toi näihin opintoihin? Onko
kulttuurituottajaidentiteettinne kristallinkirkas vai vasta muotoutumassa? Oletteko
te kokeneet taide- ja kulttuuritoimijoiden kuplautumista? Entä näettekö te kulttuurituottajan
roolin dialoginvetäjänä ja mahdollistajana?
Aino Osola
Kommentit
Ylempään tutkintoon hain puhtaasti siksi, että koin 2006 vuonna saamani kulttuurituottajan tutkinnon vanhentuneesti ja toinen syy on perin itsekäs. Ylempi tutkinto auttaa minua etenemään urallani ainakin julkisella sektorilla.
Koulutus on silti antanut jo tähän asti paljon muutakin kuin vaan muodollista pätevyyttä. Koulutus on verkostoitumista, erilaisiin persooniin tutustumista, kurkistusta kulissien taakse. Se on kulttuurialan moninaiseen kirjoon tutustumista, uusien ideoiden ja innovaatioiden saamista. Kyllä tämä siis huomattavasti omaakin osaamistani päivittää ja laajentaa. Koulutus on aina hyödyllisempää, kuin pelkkä tutkinto.
Tavallaan on myös hauskaa havaita, että usein saan itseni kiinni vanhojen muistelusta: olen kaivannut erityisesti opiskeluaikoja, jolloin projektit ja niiden sisällöt vaihtuivat tiheään. :)
Ammatti-identiteetti on ollut välillä hyvinkin sekava, varsinkin kun monesti on kuullut "mitä sinä täällä sitten teet" -kommentteja jos ja kun ei työskentele suoraan kulttuurin parissa. Muotoilijan perustutkinnolla ei ole suoraan löytynyt duunia omaa toiminimeä pidemmälle, joten olen oman polkuni rakentanut it-alan, koulutusmaailman, viihdeteollisuuden, eri brändien, kulttuurialan kautta ikuisen opiskelijan hattua kantaen. Nyt on aika nivoa kaikki yhteen ylemmän tutkinnon kautta. Kun tutustuin tähän koulutuskokonaisuuteen hoksasin, että kas tässähän on kaikkia asioita joita on tehnyt projektinhallinnasta ja markkinointiviestinnästä sisältöyhteistyöhön ja tapahtumiin. Kuplat on jokaisella alalla, se on fakta. Niin kulttuurissa kuin siellä tech-puolella. Niiden läpi katsominen ja nimenomaan mahdollistajana toimiminen on varmasti monen avarakatseisen kulttuurituottajan yksi tulevaisuuden tehtävistä.