Sisäistä kulttuurituottajaa etsimässä



Kulttuurituottaja hallitsee erilaisten kulttuuri- ja taidetapahtumien tuottamisprosessit, markkinoinnin ja viestinnän sekä ymmärtää niiden rahoituksen ja liiketalouden. (https://www.humak.fi/opiskelijaksi/kulttuurituottaja/)
Kulttuurituottaja (ylempi AMK) koulutus on suunnattu luovalla sektorilla tuotannollisissa tehtävissä toimivalle kulttuurituotannon ammattilaiselle, joka haluaa syventää ja laajentaa osaamistaan ja parantaa oman toiminta-alueensa kehittämistaitoja. (https://www.humak.fi/opiskelijaksi/kulttuurituottaja/kulttuurituottaja-ylempi-amk/)
Hain näihin opintoihin ilman täysin varmaa tietoa siitä, mitä kulttuurituottaja oikeastaan tekee. Löysin melkeinpä vahingossa nämä määritelmät ja päätin hakea opintoihin, koska määritelmät kuulostivat laaja-alaisuudessaan kiehtovilta. Olin hakuhetkellä työskennellyt 12 vuotta samassa kulttuurihistoriallisessa paikallismuseossa. Kaipasin kipeästi uusia näkökulmia ja tuoreita lähestymistapoja työhöni. Määritelmien raikkaus osui ja upposi, sillä koin olleeni jo liian pitkään melko paksuseinäisessä, yksialaisen akateemisessa historioitsijakuplassa.
Puhalsin itseni sisään kuplaani historian ja kirjallisuuden yliopisto-opiskelijana. Monen muun tavoin ihastuin ajatukseen meistä ja muista. Me humanistit, ne kauppatieteilijät, ne vaikka-ketkä. Oikeassa oleva yhteisö oli ihana paikka. Kuplasta ei oikeastaan tarvinnut luopua työelämään siirtyessäkään, koska hyvin monet kollegani tulivat saman kuplan sisältä. Vuosien mittaan kupla ja sen tarkoituksenmukaisuus alkoivat kuitenkin mietityttää. Olin jo sen verran institutionalisoitunut paikoilleni, että päätin lähteä tekemään ihan kokonaisen uuden tutkinnon.
Kulttuurituottajan määritelmissä minua kiehtoi se, että kulttuurituottaja tuntee kulttuuri- ja taidekenttää laajemmin kuin museoammattilainen tai joku muu yhden alan kulttuuriasiantuntija. Kulttuurituottaja osaa ja ymmärtää myös kulttuuri- ja taidealaan vanhastaan kuulumattomia asioita kuten viestintää, markkinointia ja taloutta. Tuottajalla on lonkeroita, tietoa ja – ainakin meidän ryhmäotantamme perusteella – myös viisautta ja kärsivällisyyttä olla välissä, keskustella, keksiä ratkaisuja ja mahdollistaa.
Tähänastisten opintojen perusteella olen ilokseni tulkinnut, että kulttuurituottajalla taitaakin olla paikka juuri siinä kuplien välissä. Mahdollistaja. Ymmärtäjä. Yhdistäjä. Se Maritan blogikirjoituksen dialogin taitaja. Meidän ryhmässämme on todella monipuolinen joukko kulttuurin ja taiteen ammattilaisia, jotka kaikki tähtäävät samaan tutkintoon, mutta luultavasti toteuttavat sen oppeja kymmenissä toisistaan eroavissa työpaikoissa, tapahtumissa ja tilanteissa. Ja vienevät näihin tilanteisiin mukaan dialogitaitonsa ja ymmärryksensä.
En ole vieläkään ihan varma, mitä tuottaja minussa ja minun työpaikassani tulee tekemään, mutta vähitellen se on alkanut katsella työtehtäviäni ja myös työyhteisöäni eri silmillä. Ylhäältä päin ja ulkopuolisena. Joitakin asioita se pitää tosi siisteinä, toisia käsittämättömän hassuina, ja muutamiin seikkoihin se on jo alkanut puuttua. Erityisen paljon se odottaa lähestyvää kehityskeskustelua…
Mikä teidät muut toi näihin opintoihin? Onko kulttuurituottajaidentiteettinne kristallinkirkas vai vasta muotoutumassa? Oletteko te kokeneet taide- ja kulttuuritoimijoiden kuplautumista? Entä näettekö te kulttuurituottajan roolin dialoginvetäjänä ja mahdollistajana?
Aino Osola

Kommentit

Unknown sanoi…
Hei mahtavaa, julkaisin tämän kirjoituksen aamulla ennen to 5.4. lähipäivää ja seminaaria. Päivän ja seminarian kuluessa sain jo vastauksia ja selkoa kulttuurituottajan roolista välittäjänä, mahdollistajana ja monialaisena edelläkävijänä. Oli hieno ja silmiä avaava seminaari!
Miun kulttuurituottajan identiteetti ei ole koskaan ollut kovinkaan vahva. Tämä johtuu varmaan siitä, että eka koulutikseni oli nuorisotyön kentältä ja olen tavallaan koko työikäni tehnyt töitä muualla, kuin puhtaasti kulttuurituottajan työkentällä. Olen työskennellyt ihmisten parissa. Turvapaikanhakijoiden, vankien, syrjäytyneiden nuorten, prostituoitujen, maalla-asuvien, kaupungissa asuvien, osallistuvien nuorten ja lasten parissa. Olen aina ajatellut, että kulttuurituottajan koulutus, se alempi on ollut mahdollistaja itselleni. Se on antanut minulle valtavan keinovalikoiman innostamisessa, projektihallinnassa, toimintatavoissa ja erilaisissa menetelmissä, joita olen voinut joko käyttää suoraan ihmisten kanssa työskennellessäni (menetelmäosaaminen) , tai vastaavasti mahdollistaakseni ihmisten kanssa työskentelyt (hankerahoituksen hakeminen, hankehallinta).
Ylempään tutkintoon hain puhtaasti siksi, että koin 2006 vuonna saamani kulttuurituottajan tutkinnon vanhentuneesti ja toinen syy on perin itsekäs. Ylempi tutkinto auttaa minua etenemään urallani ainakin julkisella sektorilla.
Koulutus on silti antanut jo tähän asti paljon muutakin kuin vaan muodollista pätevyyttä. Koulutus on verkostoitumista, erilaisiin persooniin tutustumista, kurkistusta kulissien taakse. Se on kulttuurialan moninaiseen kirjoon tutustumista, uusien ideoiden ja innovaatioiden saamista. Kyllä tämä siis huomattavasti omaakin osaamistani päivittää ja laajentaa. Koulutus on aina hyödyllisempää, kuin pelkkä tutkinto.
Siiri sanoi…
Oma kulttuurituottajaidentiteetiini on ainakin vaihdelut paljon vuosien saatossa. Viiden vuoden ajan olen työskennellyt samalla työnantajalla ja viimeisen vuoden ajan työhöni ei ole kuulunut varsinaista tapahtumatuotannollista vastuuta. Olen huomannutkin kaipaavani todella paljon sisällöllisiä ja tapahtumallisia projekteja ja uskonkin sen olleen osaltani merkittävin tekijä yamk-opintoihin hakeutumisessa.

Tavallaan on myös hauskaa havaita, että usein saan itseni kiinni vanhojen muistelusta: olen kaivannut erityisesti opiskeluaikoja, jolloin projektit ja niiden sisällöt vaihtuivat tiheään. :)
Leena Salmio sanoi…
Oi, loistava ajatusten herättely. Kiitos!

Ammatti-identiteetti on ollut välillä hyvinkin sekava, varsinkin kun monesti on kuullut "mitä sinä täällä sitten teet" -kommentteja jos ja kun ei työskentele suoraan kulttuurin parissa. Muotoilijan perustutkinnolla ei ole suoraan löytynyt duunia omaa toiminimeä pidemmälle, joten olen oman polkuni rakentanut it-alan, koulutusmaailman, viihdeteollisuuden, eri brändien, kulttuurialan kautta ikuisen opiskelijan hattua kantaen. Nyt on aika nivoa kaikki yhteen ylemmän tutkinnon kautta. Kun tutustuin tähän koulutuskokonaisuuteen hoksasin, että kas tässähän on kaikkia asioita joita on tehnyt projektinhallinnasta ja markkinointiviestinnästä sisältöyhteistyöhön ja tapahtumiin. Kuplat on jokaisella alalla, se on fakta. Niin kulttuurissa kuin siellä tech-puolella. Niiden läpi katsominen ja nimenomaan mahdollistajana toimiminen on varmasti monen avarakatseisen kulttuurituottajan yksi tulevaisuuden tehtävistä.
Katja sanoi…
Kesän jälkeen taas kohti opintoja. Tämä Ainon blogipostaus nousi mieleeni kun aloin tarkastella syksyn ensimmäisiä teemoja: asiantuntijuus ja oman osaamisen kehittäminen. Portfoliota kootessa konkretisoituu oman osaamisen tunnistaminen ja sen näkyväksi tekeminen – toivottavasti! Onko portfolio sisältöä, tuloksia, keino, väline vai prosessi ja menetelmä jossa näkyy ihmisen kasvu ja kehittyminen (kutu yamk opetusmateriaali, 2018)? Siinäpä tosiaan pohdittavaa työnäytteiden kokoamisen lomaan. Leenan kommentissa oli mainio ajatus nivoa yamk-opintojen aikana yhteen osaaminen hyvinkin erilaisilta aloilta, kulttuurituottajan näkökulmasta.
Jake sanoi…
Kiitos tästä kirjoituksesta. Mielenkiintoiselta kulttuurituottajan ala vaikuttaa. Kulttuuri- ja taidekentän osaaminen on varmasti mielenkiintoista ja innostavaa. Voisin myös kuvitella, että kulttuurituotanto on projektista toiseen siirtymistä ja samalla tiimin ohjaamista kohti haluttua lopputulosta? Eri aloilla projektitoimintaa on paljon ja myös koulutusta tarjolla. Kaverini kävi äskettäin projektitoiminnan perusteita opettelemassa ja tästä sai myös projektitoiminnan sertifikaatin. Ehkä tästä voisi olla myös apua kulttuurituotannon alalla työskenteleville? https://projektipassi.fi/