Kulttuurin vaikuttavuudesta: 3 x tuottajan syyssuosikki
Huomaan
päätyväni ystävien ja kollegoiden kanssa käydyissä keskusteluissa kerta
toisensa jälkeen sekä minun että keskustelukumppanini viimeaikaisiin
kokemuksiin kulttuurin parissa. Opinnot ja sen myötä kasvanut alan
ammattilaisverkosto on syventänyt keskusteluja entisestään: Ennen kaikkea näkökulmaa
siitä, miksi tiettyihin ratkaisuihin on päädytty ja miten ne on käytännössä
toteutettu? Keskustelu on erityisen arvokasta myös siksi, että sen myötä on mahdollista
lisätä tietoisuutta erityisen onnistuneista, tai miksei myös laimeammaksi
jääneistä, kokemuksista.
Mutta millaiset
ominaisuudet vaikuttavat kokemukseen? Vastauksia on varmasti yhtä useita kuin
vastaajiakin, mutta huomaan seuraavien mainintojen toistuvan keskusteluista
toiseen: Tausta ja tarina, taustatyöhön ja paikan päällä toteutettuun työhön
liittyvä ammattitaito sekä näiden kaikkien välille rakentuva vuoropuhelu. Yhtenä
keskeisenä tekijänä näen kuitenkin sen, minkälaisessa rajapinnassa koettu on
oman elämän kanssa ja miten se jää elämään vielä kokemisen jälkeen.
Kulunut
syksy toi eteeni kolme poikkeuksellisen vahvasti mieleeni painunutta kokemusta:
Amos Rexin teamLabin, Victoria and Albert Museumin Frida Kahlosta kertovan
näyttelyn (Frida Kahlo: Making Her Self Up) sekä tanssiteatteriesityksen
Rosemaryn huone, jonka toteutuksesta vastasivat koreografi Jenni Kivelä ja
tanssiteatteriryhmä Kiltit ihmiset. Kyseessä oli kolme hyvin erilaista
kokonaisuutta, joissa oli mahdollista uppoutua lisätyn todellisuuden
ilotulitukseen, historiaan merkityksellisesti jääneen taiteilijan
elämäntarinaan ja henkilökohtaisiin esineisiin sekä pelkojen maailmaan
tarinoiden, tanssin ja osallistumisen voimin.
Yhdistävinä
tekijöinä olivat yllätyksellisyys ja elämyksellisyys, joita en ollut osannut
odottaa ennen vierailuja. Oppiminen sekä oman elämän ja ympäröivän maailman tarkastelu
uudessa valossa muistuttivat minua jälleen siitä, kuinka arvokasta kulttuurin
kokeminen voi onnistuneimmillaan olla. Uskon ja toivon, että voin myös omalla
työlläni vaikuttaa vastaavien elämysten syntymiseen.
Amanda Kääriäinen
Kommentit
Uudet digitaaliset ratkaisut ovat merkittäviä työkaluja kaikilla aloilla, myös taiteessa ja kulttuurissa, mutta ne ovat välineitä, joita viisaasti käyttämällä voidaan tuoda lisää syvyyttä elämykselle.
Jos elämyksellisyyttä haetaan vain ulkoisilla tekijöillä, tulee taiteen ja kulttuurin luomisesta kilpavarustelua. Tuloksena on vain päälle liimattua glitteriä, ilman varsinaista sisältöä. Pahimmassa tapauksessa päädytään vanhan sananlaskun mukaisesti "moni kakku päältä kaunis"-tilanteeseen.
Kaiken keskiössä on kuitenkin aina taiteen ja tapahtuman kokija ja hänessä herätetyt tunteet ja ajatukset. Ihminen turtuu. Neonvalot ja laserit, VR-laseissa taivaalla leijailevat sukellusveneet ja psykedeelinen avaruusmaisema tuntuvat yhtä jännittäviltä kuin vierailu lähikaupassa. Mistä elämys saa sen jälkeen enää tuulta purjeisiin? Sisällöstä, joka koskettaa, puhuttaa ja kuten sanoit, jää elämään mieleen kokemisen jälkeen.