Uudenvuodenlupaus- joko taas!

(Teksti kirjoitettu julkaistavaksi loppuvuodesta 2018. Näin ei käynyt ja siksi julkaistaan nyt)

Taas on se aika vuodesta, kun mietin kuumeisesti uutta minääni, ja varsinkin tätä vanhaa. Se vanha minä on vielä takkina harteilla ja haisee ummehtuneelle, vailla mitään huomiota se on siinä roikkunut jo jonkin aikaa. Vanhaan minääni, siis se joka on ollut ihan uusi ja tarmoa täynnä tammikuusta 2018, kiteytyy kaikki vuoteni pettymykset. Kaikki se mitä en jaksanutkaan tehdä ja miksi oletan olevani valmis uusimaan takkini rakettien paukkuessa!

Uudenvuodenlupaukset ovat jänniä juttuja. Ne ovat kalenterivuoden vaihtumisen tuottama illuusio uudesta alusta. Uudet ihanat kalenterin tyhjine sivuine ja miten ihanalta tuo paperi tuoksuukin. Voi mahdollisuuksia täynnä oleva elämä! Jo babylonialaiset tekivät uudenvuodenlupauksia, eli ihan mikään uusi keksintö tämä ei ole. Olisin kyllä uskonut saman tien, että joku amerikkalainen jumppaguru olisi tämän keksinyt, mutta ei. Ihan ollaan vanhojen perinteiden äärillä. Joskus näin.

Pia Elonen hesarin politiikan ja talouden toimituksen esimies kertoi päättäneensä lopettaa kiireessä olemisen. Siis mitä! Jos on paljon tekemistä, niin kyllähän siitä tulee kiire. Tai ainakin ihan kauhee stressi. No hänelle se oli toiminut loistavasti. Pia oli jopa päättänyt, että tekee pidempiä päiviä, jotta kerkeää kuuntelemaan rauhassa jokaista jolla on hänelle asiaa, rauhassa. Lukiessani hänen kolumniaan, tuli ensimmäisenä mieleen, että onpas naivia ja siinähän sitten teet yötä myöten duunia. No niinpä ei käynytkään, vaan kaikille oli aikaa ja työ muuttui mielekkäämmiksi, eikä niitä ylitöitä tullut. Tuli lähinnä typerä olo itsestäni, siitä etten uskonut lainkaan tällaisen onnistuvan. Tämä kuullosti aivan multitaskinhypeltä, josta muistan kuulleeni ensimmäisen kerran 90-luvulla. Kuulosti hauskalle ja erittäin tehokkaalle. No eipä se sitten ollutkaan sitä, vaan pelkkää sekoilua ja säätämistä ilman minkäänlaisia etuja. Eli jos nyt kerran teet jotain, niin keskity siihen. Keskity henkilöön joka sinulle puhuu ja kuuntele. Tämä hetken tauko mistä vaan tärkeästä puuhasta, tai edes muka tärkeästä on pelkästään hyvästä!

Oppari ja opinnot ovat hyvä ankkuri näihin mietelmiin ja niihin myös kiteytyy selkeimmin kaikki odotuksen ja toiveet. Vuoden 2018 on ollut vahvasti opintojen vuosi, ja opittu on paljon. Prokrastinoitu myös ja sekös ilahduttaa. Saa kirjoitella ajatuksistaan juuri sopivasti vuodenvaihteen kynnyksellä. Haluaisin soimata itseäni kaikesta tekemättömästä ja viimetippaan jätetystä joka stressaa jokaisen nurkan takana. Haluaisin olla tyytymätön omaan opiskelutahtiini, sillä tämänkään blogikirjoituksen myötä eivät kaikki rästit ole pulkassa.

Kathy Caprino kirjoittaa mielenkiintoisesti uudenvuodenlupauksista. Hän on listannut kuusi kysymystä joiden kautta voi reflektoida mennyttä vuotta. Näiden kysymysten kautta lähdenkin aivan yllättävään ja positiiviseen lähestymiseen vuotta 2018 kohtaan, ja päätinkin asettaa mahdollisesti ihan realistiset taviotteet ensi vuodelle! Kathy kannustaa miettimään edellisen vuoden onnistumisia ja edistymisiä. Mitä on opittu ja uskallettu. Hänellä on teoria että ’power gaps’ ovat aukkoja omassa energiassa (niin sisäisessä kuin ulkoisessa), jotka päästävät aivan liikaa onnistumista mahdollistavia resursseja harakoille.

Ensi vuonna aion saada kehittämistyöni valmiiksi ja valmistua!

Better done than perfect!