Vallanpitäjät ja kulttuuriala eivät ymmärrä toisiaan - pitäisikö oppia puhumaan kuin turvetuottaja?

Rokotukset etenevät, rajoitukset vähenevät, mutta kulttuuri- ja tapahtuma-ala ei pääse koronapandemian otteesta normaalitilaan vielä tänäkään kesänä, kirjoittaa Aki-Mauri Huhtinen kulttuuriesseessään.

Hallituksen poukkoileva päätöksenteko vaikeuttaa kulttuuri- ja tapahtuma-alaa. Tapahtumatakuun suunnittelussa meni niin kauan, että moni tapahtuma kerkesi peruuttaa esimerkiksi kesän festivaalit. Hallituksella ei ole tahtoa avata tapahtuma-alaa ja näin ollen kulttuurialalla ei ole enää uskoa hallituksen päätöksiin.

Eilen sosiaalisessa mediassa levisi kuvia Rauman Lukon kannattajien täysistä katsomoista ja mestaruusjuhlista. Samaan aikaan elokuvateattereissa, teattereissa, ulkoilmakatsomoissa ja ylipäänsä taidetta tarjoavissa tapahtumissa saa olla enintään kuusi henkilöä samassa tilassa, tilan koosta riippumatta. Tämä on vain yksi monista esimerkeistä epätasa-arvoisen kohtelun suhteen eri alojen välillä. Kulttuuri- ja tapahtuma-alaa on alistettu tietoisesti jo kohta 14 kuukautta päättäjien toimesta.

Kuvat: Saara Toivanen ja Tuomas Rantanen

Missä vaiheessa kulttuurin arvostus on kokenut näin merkittävän kolauksen? Mentiinkö kulttuurikasvatuksessa metsään 1980-90 luvuilla? Vai tapahtuiko suomalaisen kulttuurin arvostuksen alasajo vasta viimeisen vuosikymmenen aikana, joka eskaloitui koronapandemiaan? Nykyisen hallituksen ministerit ja kansanedustajat ovat verrattain nuoria ja heidän kulttuurintuntemuksestaan ja ennen kaikkea ymmärryksestään alaa kohtaan voi päätellä jo edellä mainittuja asioita. 

Kun hallituspuolueiden kesken “arvotaan” ministerisalkkuja, olisiko kohtuutonta vaatia kulttuuriministerin tehtävään valittavalta henkilöltä edes pientä kulttuurintuntemusta, perehtyneisyyttä aiheeseen tai edes halua kouluttautua tuntemaan alan monipuolista ekosysteemiä alan varsinaisten asiantuntijoiden johdolla? Viimeisimpien kulttuuriministerien perusteella arpaonni ei ole osunut kulttuurin hyväksi.

Voiko perusongelmana olla, että päättäjät ja kulttuuri- ja tapahtuma-ala eivät ymmärrä toisiaan? Huhtisen mukaan kulttuuri- ja tapahtuma-alan pitäisi pystyä vaikuttamaan asioihin keinoilla, joita poliitikot ymmärtävät, eli opetella käyttäytymään kuten muutkin tukea tarvitsevat elinkeinoelämän toimijat. Politiikan ja sen kielenkäytön opettelun avulla kulttuurityöläiset muuttuisivat päättäjille yhtä vakavasti otettaviksi ammattilaisiksi kuin turvetuottajat tai paperikoneen kuljettajat.

Lähteet:

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/miksi-turvetuottajan-tai-paperityolaisen-hata-tuntuu-todemmalta-kuin-kulttuurivaen/

https://www.iltalehti.fi/smliiga/a/84737a14-da5b-4f05-bbfb-738667eb2b0f

Mikko Nuopponen