#nuoruusympyröillä 15.2- 31.8.2018

Kulttuurinen osallisuus menetelmien keskiössä
Ainutlaatuinen näyttely Haminan Kaupunginmuseon ja nuorisovaltuuston yhteistyöllä


"Nuoruus on seikkailu suunnaton..."
- Pitää olla lupa ihmetellä ja ihastua, kokeilla, erehtyä ja oppia

Museotoiminnan tulevaisuuden suuntana on se, että asiakas ei ole enää vain näyttelyn kävijä, vaan osallinen toimija

OKM:n sivuilla komeilee teksti: ”Nuorisolain tavoitteena on tukea monimuotoisen osallisuuden toteutumista. Nuorten osallisuuden edistämisen velvoite ei koske vain kuntia, vaan myös valtionhallintoa ja kaikkea valtion avustamaa toimintaa. Nuorisolaki velvoittaa lisäksi kuntia ja valtion viranomaisia tarjoamaan ja järjestämään nuorille mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa paikallista, alueellista ja valtakunnallista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn tai muutoin kuulemaan heitä mainituissa asioissa. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa.
Kuntalaki ja perusopetuslaki sisältävät myös velvoitteita lasten ja nuorten osallisuuden edistämiselle ja heidän kuulemiselle. Kunnissa on oltava nuorisovaltuusto tai vastaava vaikuttajaryhmä, jolle tulee antaa vaikuttamismahdollisuus eri toimialoilla. Kouluissa on oltava oppilaskunta oppilaiden ja opetuksen järjestäjän yhteistyön mahdollistamiseksi.” (http://minedu.fi/nuorten-osallisuus)

Haminan kaupunki on tarttunut teemaan syvällisesti. Haminan Kaupunginmuseo ja nuorisovaltuusto tuottivat yhteistoteutuksena haminalaista nuorisokulttuuria eri vuosikymmeniltä kuvaavan näyttelyn, johon nuvalaiset ovat keränneet tarinoita, valokuvia ja rekvisiittaa muun muassa haminalaisilta entisiltä nuorilta.  Näyttelyssä voi tutustua eri vuosikymmenen nuorisokulttuureihin ja nuorten omiin huoneisiin eri vuosikymmeniltä. Interaktiivisessa osiossa on mahdollisuus pukeutua eri vuosikymmenten vaatteisin ja ottaa itsestään näyttelyssä somekuvia Facebookiin ja Instagramiin tägäämällä kuviin #nuoruusympyröillä.  Näyttely avattiin tänään ystävänpäivänä 14.2.2018 ja sen on määrä olla esillä elokuun 2018 loppuun.

Haminan Kaupunginmuseon ja nuorisovaltuuston yhteisnäyttely on ainutlaatuinen tuotos Suomen mittakaavassa. Tiettävästi mikään muu Kaupunginmuseo ei ole aiemmin tilannut pitkää näyttelyä nuorisovaltuustolta. Projektin aikana nuoret ovat oppineet museoalaa ja näyttelyn rakentamista. Lisäksi projektissa on käytetty kulttuurisen kokemusoppimisen ja osallistavan oppimisen menetelmiä.
Idea näyttelystä lähti liikkeelle jo silloin, kun Haminassa suunniteltiin Suomisata-juhlavuoden kokonaisuuksia. Kaupungissa olleen organisaatiomuutoksen ja henkilövaihdoksen vuoksi asia oli vähällä hautautua, mutta viime syksynä se otti ensimmäiset askeleensa kohti toteutumistaan.


Osallisuus keskiössä


Tässä hankkeessa on otettu mielestäni askel pintaraapaisua syvemmälle. Nuoret eivät ole vain osallistuneet sisältöjen ja palvelujen suunnitteluun, vaan ovat toteuttaneet Haminan Kaupunginmuseolle näyttelykokonaisuuden omilla ehdoillaan, mutta ammattilaisten ohjauksessa.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että nuoret saavat kokea osallisuutta ja heidän ideansa otetaan vakavasti. Ei pelkästään niin, että heitä kuullaan, vaan niin, että he pääsevät toteuttamaan erilaisia asioita, kokemaan niitä itse. 

Osallisuuden määrittelyssä korostetaan sen yhteisöllistä luonnetta ja jakoa sosiaaliseen ja poliittiseen ulottuvuuteen: ”Osallisuus on tarpeen nähdä ilmiönä, joka voi toteutua yksilön suhteessa moniin erilaisiin yhteisöihin: perheeseen, päiväkotiryhmään, koululuokkaan, kaveriporukkaan, kuntaan, yhteiskuntaan ja niin edelleen. Osallisuutta voidaan siten edistää hyvin eri laajuudessa eri tasoilla. Kun lähtee purkamaan keskustelua osallisuuden edistämisestä, löytyy helposti koko joukko eri käsitteitä: vaikkapa mukana oleminen, mukaan kuuluminen, mukana vaikuttaminen, yhteisöllisyys, yhteisöjen demokraattiset toimintatavat, demokratiaan kasvattaminen, lasten ja nuorten subjektius prosessien eri vaiheissa sekä valtautuminen vallan saamisena ja voimaantuminen yksilön tunteena” Gretschel ja Kiilakoski jatkavat määrittelyä perustuen Thomasin (2007) näkemyksiin: ”Näitä termejä voidaan jakaa kahteen kategoriaan. Toinen näkee osallisuuden edistämisen olennaisesti sosiaalisiin suhteisiin vaikuttamisena ja toinen taas ymmärtää osallisuuden edistämisen poliittisiin suhteisiin vaikuttamisena (Thomas 2007, 206–207). Demokratiaoppitunti-kirjan mukaan osallisuudella kunnan toiminnassa tarkoitetaan sosiaalista (ryhmään kuulumista ja joissakin tapauksissa syrjäytymisen ehkäisyä) ja poliittista (yhteiskunnallista ja globaalia vaikuttamista) toimintaa. Osallisuus-käsite liitetään vielä laajempaan kontekstiin kuin valtio ja yhteiskunta eli maailmaan ja ekosysteemiin.  

Erityisesti kulttuurinen nuorisotyö, tai vastaavasti kulttuurisen nuorisotyön menetelmät antavat tällaiselle kokemusoppimiselle hyvän kasvualustan. Kulttuuriset tapahtumat luovat nuorille mahdollisuuden tulla esille ja aktivoivat heidät ilmaisemaan itseään monin keinoin: musiikin, teatterin, tanssin, kuvataiteen, videoiden ja näiden erilaisten yhdistelmien kirjo on rajaton. Näissä yhteyksissä syntyy myös yhteiskunnallista vaikuttamista, kun nuoret nostavat luomiensa teosten kautta esiin mielipiteitä ja ajassa eläviä, arvoihin ja merkityksiin liittyviä kannanottoja. Olennaista on myös tapahtuman järjestämisen prosessi, jossa nuorilla on mahdollisuus olla osallisena tuottamisessa, visualisoimisessa, kuvaamisessa, tiedottamisessa, juontamisessa jne. Tuotannoissa ja tapahtumissa nuoret ovat osallisina monin tavoin toimiessaan yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Tuotannoissa nuorten sosiaalinen tila laajenee, lähiyhteisö kasvaa yhdestä omasta ryhmästä useiden samankaltaisten ryhmien muodostamaksi kokonaisuudeksi. Nuorten arkinen harrastaminen pienryhmissä muuttuu merkitykselliseksi, kun työn tulokset saavat näkyvyyttä ja usein näihin hetkiin liittyy myös paljon iloa ja palkitsevia onnistumisen kokemuksia. (https://www.hel.fi/static/liitteet/nk/Nuorten_osallisuus.pdf)

Tavoitteena näyttelyn rakentamiselle oli nimenomaan se, että prosessin aikana tapahtuu monitasoista oppimista. Nuoret oppivat eri vuosikymmenten nuorten elämästä. Sen lisäksi että näyttelyyn kasattiin nuorten omia huoneita, niihin sijoitettiin myös kunkin ajan nuoruutta kuvaavat tarinat, nuorille tärkeät esineet ja fanikulttuuria edustavat kuvat. Taustatutkimusta tehtiin tietoa hakemalla, mutta myös tekemällä haastatteluja vapaaehtoisille entisille nuorille. Sen lisäksi, että tutustuttiin historiaan, tuotiin historia nykypäivään tuottamalla interaktiivinen näyttely selfieineen ja tägäyksineen.


Yhteisöllinen ulottuvuus


Mielestäni työryhmä on prosessin aikana hyvin hioutunut yhteen. Piilofunktioksi nousi matkan varrella se, että meidän kaikkien, niin nuorten, kuin aikuistenkin, sosiaaliset taidot kehittyvät ja maailmankuva laajenee siinä sivussa, kun opitaan näyttelyn rakentamisen peruspalikoita. Tämä toteutui mielestäni ihailtavalla tavalla. 


Avajaiset päätettiin kimppahaliin

Oppimisprosessi on tietenkin vielä kesken. Nuoret eivät ole vielä päässeet analysoimaan ja purkamaan kaikkea oppimaansa, koska näyttely avautuu vasta huomenna virallisesti yleisölle. Viime päivien fyysinen rakennusurakka on ollut kokonaisvaltainen. Siihen on liittynyt seinien rakentamisesta, maalaamisesta ja tapetoinnista sisustamisen ja somistamisen kautta kutsuvierasavajaisten järjestämiseen. Lehdistö on käynyt tutustumassa näyttelyn rakentamiseen ja lisäksi nuoret ovat tehneet roolin rakennustyötä, koska toimivat avajaisissa eri vuosikymmenten nuorina, jotka näyttelyhuoneissa arkeaan elävät. ”Livingdolls” oli nuorilta itseltään lähtenyt loistava idea ennen avajaisia.

Palkitsevinta työntekijälle on tehdä työtä aidosti asiaan vihkiytyneen porukan kanssa, joka uhkuu intoa kaikesta uudesta oppimastaan, janoaa oppimiaan asioita, heittäytyy ja keksii matkan varrella koko ajan uusia ideoita. Tänään nämä haminalaiset nuoret ylittivät itsensä tavalla, joka on mielestäni ihailtavaa. He olivat osa interaktiivista näyttelyä, eläytyivät omiin eri vuosikymmenten rooleihinsa ja saivat yleisön nauttimaan ja muistelemaan omaa nuoruuttaan. Rohkeasti he heittäytyivät eri vuosikymmenten pyörteisiin myös tanssilattialla, sillä avajaisethan huipentuivat DJ:n keikkaan, joka soitti eri vuosikymmenten hittejä. Avajaisissa virisi idea tuoda näyttelyn aikana museolle kerran kuussa eri vuosikymmenten musiikkia mukaileva Disco-tapahtuma, jonne yleisö saa pukeutua juuri sen vuosikymmenen asuihin, minkä vuosikymmenen Discosta on kyse. 

Kyllä tässä hyvää vauhtia  keski-ikäistyvä työntekijätätikin taas mieleltään nuortui ainakin sen kolme vuosikymmentä, eli tipahti takaisin kasarille.

Entinen kasarinuori ja kasarin livingdoll "Sanna Susanna" vuodelta 1989




Kaiken tämän teille kirjaili: Hanna-Kaisa Lähde, nuorten osallisuustyöntekijä, Haminan kaupunki, entinen nuori vm 1989




Näyttely on yleisölle avoinna aina elokuun loppuun saakka, joten jos satutte Haminan suunnalla liikkumaan, käykää tutustumassa siihen. Alla on hieman makupaloja näyttelystä. 

Nuorten luoma 70-luvun huone




Nuorten luoma 80-luvun huone

Nuorten luoma ysärihuone


Kommentit

Leena Salmio sanoi…
Onpa hienoa lukea projektista, joka todella osallistaa mukaan. "projektissa on käytetty kulttuurisen kokemusoppimisen ja osallistavan oppimisen menetelmiä" - tämä on asia joka lämmittää sydäntä erityisesti. Paljon puhutaan ilmiöoppimisesta ja juuri siitä kokemuksen kautta osallistavasta tekemisestä, mutta valitettavan usein /ainakin kotona asustelevan nuoren elämässä ne jäävät varsinkin ohuiksi päivän kokeiluiksi perusopetuksen puolella.

Tämä pitkäkestoinen projekti opettaa nuorille paljon myös pitkäjänteisyyttä, kaikki ei tule valmiiksi nyt ja heti. Ja tulosten analysoinnissakin menee aikaa. Kokemisen kautta jokainen varmasti löytää itsestään niitä vahvuuksia, joita ei välttämättä perinteisessä opetusmielessä tule kaikilla vastaan. Kun saa positiivisia kokemuksia, motivaatio ja rohkeus kasvaa ja uskallus siihen että minä osaan ja pystyn! Hienoa työtä teette!
Leena Salmio sanoi…
Kysymykseni jäi vielä edellisestä, oliko osallistuvien nuorten ikähaarukka millainen?
Huhhuh, vieläkin on ihan pää pyörällä eilisistä avajaisista. :)
Haminan nuorisovaltuustossa ikäjakauma on 13- 19 vuotiaita nuoria. Koko nuorisovaltuusto ei osallistunut projektiin, vain he, jotka kokivat sen omakseen. Kaiken kaikkiaan kymmenkunta nuorta, joista varsinaisessa näyttelyn rakennusprojektissa oli mukana 5. Osa oli mukana tausta-aineiston keruussa.
https://kymensanomat.fi/uutiset/kulttuuri-ja-viihde/9e321826-84be-4bb4-a19c-1ffe6abd1b28

Yksinsuoltaja sanoi…
Onpa mahtava projekti, joka kunnioittaa nuorta todellisena tekijänä ja jossa kaikki oppivat oikeasti sisällön- ja muodon tuottamisesta. Tuossahan on tullut valtavasti tietoa populaarikulttuurin historiasta näyttelyn rakentamisen lainalaisuuksiin. Nuorison omat huoneet eri aikakausina kaupunginmuseossa on hykerryttävä idea. Aina pysähtyy kunnioituksesta kun nuorisotoiminnassa rima on asetettu tavalla tai toisella korkealle, oli kyse Taiteen perusopetuksesta tai kaupungin nuorisotoiminnasta. Hyvä työ!
Yksinsuoltaja sanoi…
(taiteen perusopetus pienellä :D)
Kyllä tässä on oltu ylpeydestä ympäripyöreänä. Ollaan tällä viikolla menossa nuorten kanssa vielä kuvaamaan "tavallista elämää" eri vuosikymmenten huoneissa. Nuoret siis pukeutuvat taas omiin livingdoll-rooleihinsa ja tekevät huoneissaan asioita, mitä siihen maailman aikaan tehtiin. Niitä kuvataan. Lisäksi tehdään haastatteluja roolinuorille ja nuorille tässä päivässä. Olen videoinut rakennusprojektia ja koko prosessia videolle ja tehdään museotilaan pieni dokkari tästäkin pyörimään.
Leena Salmio sanoi…
Varmasti antoisaa ja etenkin, kun ikähaarukka on tuosta murroikäisten myllerrysiästä tuonne täysi-ikäisyyden metreille asti. Tuon ikäjakauman keskellä tapahtuu niin monta muutosta sekä henkisen, että fyysisen kasvamisen ja kehittymisen kautta, että vertaistuki ja oppiminen toinen toiselta on tärkeää. Nuoret luottavat varmasti toisiinsa tämän projektin jälkeen vahvasti jatkossakin. Hienoa työtä.
Sara Hirn sanoi…
Kuulostaa hienolta. Kannustan myös tällaiseen yhteistyöhön, jossa todella annetaan myös "ulkopuolisten asiantuntijoiden" vaikuttaa todelliseen sisältöön. Omalla kohdallakin on kokemuksia joissa instituutiot pyytävät asiantuntijoita mukaan työryhmiin, mutta todellisuudessa ajatuksista valitaan istituution omaan toimintaan sopivimmat tai "parannellaan" annettuja ajatuksia esimerkiksi "korkeakulttuuriin sopivimmiksi".
Todellisessa osallistamisessa piileekin haasteita yleisötyön tekemiseen ja taidelaitoksen tai projektin ulkopuolisten mukaan ottamiseen. Helposti nähdään, että mahdollisuus osallistua johonkin valmiiseen sapluunaan on riittävää osallistamista, mutta monesti esimerkiksi nuorten kohdalla jonkin taidelaitoksen "upeus" ei olekkaan niin itsestäänselvää tai tavoiteltavaa päästä mukaan aikuisten ohjaamaan toimintaan aikuisten tai laitostsen omilla ehdoilla.
"Keskeneräisen" tai "laadullisesti heikon" lopputuloksen sietäminen voi olla haastavaa vahvan näkemyksen omaavissa ja länsimaisen korkeakulttuurin ylläpitämissä taidelaitoksissa. Yleisötyö ja osallistava kasvatustyö on tänä päivänä kuitenkin taidekentällä tavallista ja monet rahoitukset kannustavat sitä toteuttamaan, niin yleisötyötä tehdään myös tulevaisuudessa. Toivoisinkin näkeväni entistä enemmän uudenlaisia ja jo suunnitteluvaiheessa mukaan ottavia projekteja ja toimintamalleja.

Sara Hirn sanoi…
Kuulostaa hienolta. Kannustan myös tällaiseen yhteistyöhön, jossa todella annetaan myös "ulkopuolisten asiantuntijoiden" vaikuttaa todelliseen sisältöön. Omalla kohdallakin on kokemuksia joissa instituutiot pyytävät asiantuntijoita mukaan työryhmiin, mutta todellisuudessa ajatuksista valitaan istituution omaan toimintaan sopivimmat tai "parannellaan" annettuja ajatuksia esimerkiksi "korkeakulttuuriin sopivimmiksi".
Todellisessa osallistamisessa piileekin haasteita yleisötyön tekemiseen ja taidelaitoksen tai projektin ulkopuolisten mukaan ottamiseen. Helposti nähdään, että mahdollisuus osallistua johonkin valmiiseen sapluunaan on riittävää osallistamista, mutta monesti esimerkiksi nuorten kohdalla jonkin taidelaitoksen "upeus" ei olekkaan niin itsestäänselvää tai tavoiteltavaa päästä mukaan aikuisten ohjaamaan toimintaan aikuisten tai laitostsen omilla ehdoilla.
"Keskeneräisen" tai "laadullisesti heikon" lopputuloksen sietäminen voi olla haastavaa vahvan näkemyksen omaavissa ja länsimaisen korkeakulttuurin ylläpitämissä taidelaitoksissa. Yleisötyö ja osallistava kasvatustyö on tänä päivänä kuitenkin taidekentällä tavallista ja monet rahoitukset kannustavat sitä toteuttamaan, niin yleisötyötä tehdään myös tulevaisuudessa. Toivoisinkin näkeväni entistä enemmän uudenlaisia ja jo suunnitteluvaiheessa mukaan ottavia projekteja ja toimintamalleja.
Paljon on tietysti kiinni myös laitosten johtajista ja heidän asenteista. Onneksi Haminan kaupunginmuseoiden ja vetovoimapalveluiden johtaja (sama henkilö molemmat) Paula Kouki suhtautuu työhönsä innovatiivisella otteella ja on ylpeä siitä, että Haminassa toteutettiin jo etupainotteisesti valmisteilla olevaa museopoliittista ohjelmaa, johon tällaiset yhteisöprojektit kuulemma kiinteästi kuuluvat.
Unknown sanoi…
Ihailtava yhteistyöproggis kaupunginmuseon ja nuorisovaltuuston välillä. Sellainen ei ihan joka kunnassa onnistukaan. Hienoa on myös, että nuorilta tulee tuoreita, raikkaita ideoita, esimerkkinä hyvä tuo living doll. Tunnistan myös riskin tai huolen siitä, että osallistamisprojekteissa lopputulos ei välttämättä täytä laadun standardeja. Onneksi kuitenkin usein tämä tiedostetaan ja tehdään tiedotuksella selväksi tuotannon luonne. Osallisuutta edistävissä hankkeissa olen itse kokenut, että ne ovat aikaa vieviä ja siten tietysti myös vaatii työntekijäresursseja. Tämä saattaa olla johdolle vaikeasti perusteltavissa, jos resursseja on niukalti. Pitäisi vain muistaa laskea paljon painoarvoa niille hienoille oppimisprosesseille ja ainutlaatuisille elämyksille, joita osallistava hanke parhaimmillaan tarjoaa.