Sarastuksen ääniä - Saavutettavasta elokuvasta
Keskellä
yötä elokuvakäsikirjoittaja hätkähtää hereille, lennähtää
istumaan ja kaikki on vihdoinkin selvää. Hän tietää nyt, mitä
hänen kuuluu sanoa ja miten hänen kuuluu sanoa se. Käsikirjoittaja
hakee läppärinsä, eikä nuku enää sinä yönä.
Tuottaja,
ohjaaja ja luottonäyttelijä lupaavat tulla puuhuvilaan
Pohjolankadulle heti, kun ovat käyttäneet mopsin tai selvinneet
Elokuvavuoden avaus -tapahtuman krapuloistaan. Elokuvakäsikirjoittaja
kattaa kahvipöydän neljälle, mutta mitä ihmettä, väkeä lappaa
lisää. He esittäytyvät kuvailutulkiksi, viittomakielentulkiksi,
tekstittäjäksi, selkokeskuksen konsultiksi ja Kynnys ry:n
kulttuurisihteeriksi.
-
Toivoisin elokuvan alkuun jonkun selkeän äänen, jotta
MovieReading-sovelluksen on helpompi synkronisoitua.
-
Puhuja ei saisi vaihtua usein. Tekstityksestä tulee niin värikästä.
-
Kovin tiiviitä lähikuvia ei mielellään. Tulkin on mahduttava
ruutuun.
-
Tämä nimi Sarastuksen ääniä olisi hyvä muuttaa. Hei, Aamun
ääniä! No ei sitten! EI TARVITSE HUUTAA! Mitä kuuluu kello kuusi?
Uusi
elokuvalaki on eduskunnan käsittelyssä ehkä juuri nyt. Se astuu
voimaan loppukeväästä. Elokuvalaki määrittelee Suomen
elokuvasäätiön tehtävät. Suuria muutoksia siihen tuskin tulee,
mutta vammaisjärjestöt haluavat vaikuttaa vähintään
painotuksiin. Elokuvalla on myös sellaisia yleisöjä, joita ei ole
tähän saakka tunnustettu.
Työnantajani
Näkövammaisten Kulttuuripalvelu lausui viime vuoden lopulla
lakiehdotukseen. Väitimme, että elokuva ei ole kulttuurituote, jos
se ei ole näkövammaisille saavutettava. Viileä viesti kulki
maailmalle minun sormieni kautta ja mietityttää edelleen. Mistä
lähtien vammaisjärjestö on saanut määritellä, mitä elokuva on
tai mitä se ei ole?
Maailmalla
on muodikasta integroida erityispalvelu, esimerkiksi kuvailutulkkaus,
taideteokseen. Ajatus siitä, että taidetta tehdään
erityispalvelujen ehdoilla on kestämätön. Tehtäköön taidetta
taiteen ehdoilla. Kummutkoon siihen vaikuttavat säännöt ja lait
ainoastaan syvältä ihmisyydestä, oli ihmisyyttä sillä kertaa
sitten karvainen jalka tai enkelkokemus.
Elokuvalla
voidaan havitella ensisijaisesti kaupallista menestystä. Se voi olla
alusta loppuun laskelmoitu tuote. Haluaisin silti suojella
tarinankertojia. Kun tekijät hakevat muotoa elokuvateokselleen,
edunvalvojat pysykööt kaukana. Mitään ei tarvitse tulla
mussuttamaan, kun valoja viritellään, ääniä suunnitellaan tai
leikkaaja on työnsä äärellä. Mutta kun tuottaja täyttää
elokuvasäätiön anomuslomakkeita, kannattaa jo selailla Elokuvan
saavutettavuusmanuaalia. Sellainen julkaistaan aivan uuden
elokuvalain jälkiaallokossa.
Paremmassa
maailmassa näkövammainen ei ylläty kovinkaan paljon kun saa
elokuvateatterin saavutettavilta nettisivuilta tiedon, että elokuva
on kuvailutulkattu. Paremmassa maailmassa kuulovammaiselle on
tarjolla tekstitetty näytös, viittomakieliselle viittomakielelle
tulkattu ja pyörätuolia käyttävä henkilö voi katsoa elokuvan
muutenkin kuin niska kallellaan eturivin eturiviltä tai katsomon
takaa seinän vierestä.
Jossain
vaiheessa elinkaartaan taideteos ei enää ole olemassa vain omilla
ehdoillaan, vaan sen pariin pääseminen on ihmisoikeus. Elinkaaren
vaiheen tunnistaa esimerkiksi siitä, kun elinkaarelle alkaa
ropsahdella julkinen raha.
Näkövammainen
pyöräyttää kuulokkeen paremmin vasempaan korvaansa.
Pianomusiikki. soi jo elokuvateatterissa. Kuvailutulkin ääni alkaa
virrata tasaisena.
-
Alkukesä. Kirkas valo siivilöityy pihakoivun lehtien välistä.
Pieni tyttö hymyilee silmät kiinni koivun alla ruohikossa. Elokuvan
nimi: Sarastuksen ääniä.
Tanja
Rantalainen
Kommentit
Todellakin, elokuvan syntymisessä on mahdollista ottaa huomioon elokuvan saavutettavuus läpi tuotantovaiheiden. Ideaalitapauksessa voidaan huomioida koko kohdeyleisö esteellisyydestä riippumatta jo varhaisessa vaiheessa. Näkö- ja kuulovammaiset tarvitsevat elokuvan seuraamisessa erityistä huomiota. Kansalaisten tasa-arvoa ajatellen sekä kuvailutulkkauksen saatavuus että elokuvien tekstitys kuulovammaisia ajatellen on huomioitava aiempaa tarkemmin.
Kuvailutulkkauksen haasteita voitaisiin huomioida mikseipä jo käsikirjoituksesta alkaen.
Suomi pienenä maana voi olla edelläkävijä siinä, että kaikkiin uusiin elokuvatuotantoihin lisätään alusta alkaen myös kuvailutulkkaus. Parhaassa tapauksessa tulkkausta olisi maassamme saatavissa myös ruotsiksi, entäpä myös englanniksi? Tällä hetkellä SES myöntää kuvailutulkkaustukea enintään 6000 euroa elokuvaa kohden, monikielisiin versioihin päädyttäessä on siis etsittävä lisärahoitusta muista yhteistyökuvioista. Kansainvälisissä yhteistuotannoissa erikieliset kuvailutulkkausversiot voidaan budjetoida osaksi tuotantoa jo varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi Svenska Filminstitutet ottaa saavutettavuutta koskevan tuen yhteydessä huomioon useampiakin kieliä kuin ruotsin kielen. Ruotsin tukijärjestelmästä luettavissa lisää täältä: http://www.filminstitutet.se/sv/sok-stod/filminstitutets-stod/distributionsstod/stod-till-okad-tillganglighet-inom-distribution-och-visning2/
Esimerkkejä kuvailutulkkauksesta kuulin ensimmäistä kertaa toukokuussa 2014, kun SES:n järjestämässä tilaisuudessa esiteltiin Moviereadingin käyttöönottoa. Tuolloin esimerkkinä olivat elokuvien Risto Räppääjä ja polkupyörävaras sekä Postia pappi Jaakobille -elokuvien DVD-versiot. Moviereading -applikaation avulla kuvailutulkkailua oltiin tuomassa elokuvateattereihin kaikkien saataville. Aplikaatio vaati tuolloin muistaakseni Android -pohjaisen kännykän, on kuitenkin nykyään saatavilla myös iPhonea varten.
Mielenkiinnolla etsin lisää ajankohtaista tietoa kuvailutulkkauksesta. Näkövammaisten kulttuuripalveluiden sivuilta http://www.kulttuuripalvelu.fi/kuvailutulkkaus
löydän ohjeet Moviereading-ohjelman käyttöönottoa varten. Ohjeistus puhelimiin latauksessa on englanniksi. Englantia taitamattomalle suomalaiselle näkövammaiselle appsissa ei siis toistaiseksi ole suomenkielistä ohjeistusta? Esim. maahanmuuttajataustaiselle suomalaiselle, jolle englanti on jäänyt oppimatta, vaikka suomi sujuu hyvin, ei tämä aplikaatio olekaan helppo ottaa käyttöön. Kaikki suomalaisetkaan eivät englantia aivan täydellisesti hallitse.
Seuraan elokuvan saavutettavuutta myös kuulovammaisten kannalta. Kuuloliiton sivuilta löydän lisätietoa. Elokuvateattereissa esitettävistä kuulovammaisia varten tekstitetyistä elokuvista tulee Kuuloliiton FB-sivuille ilmoitukset.
Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry:n Kultturia kaikille -palvelu on erityisen perillä saavutettavuusasioista: http://www.kulttuuriakaikille.fi/tietopaketit_ja_oppaat_kaikki_tietopaketit_ja_oppaat.
Mietin myös muiden erityisryhmien huomioimista. Lastenteatterissa vastaan tulee joskus tilanteita, joissa lapsilla on erityistarpeita, esimerkiksi keskittymiskyvyn haasteita ja yliaktiivisuutta. On hyvin tärkeää tarjota kulttuuri- ja taide-elämyksiä näille lapsille. Olenpa kuullut sellaisiakin toiveita, että joku haluaisi järjestettäväksi erillisiä esityksiä erityis(lapsi)ryhmille, joilla on haasteita juuri näissä asioissa - jotta he voisivat tulla mukaan häiritsemättä toisia. Itse ajattelen kuitenkin, että kaikenlaisilla ihmisillä pitää olla oikeus päästä nauttimaan taiteesta muiden ihmisten kanssa, ilman rajoituksia, ilman erillisiä omia tilaisuuksia, tasa-arvoisesti. Pitäisi olla avoimuutta siihen, että erilaiset ihmiset erilaisine ominaisuuksineen ja tarpeineen mahtuvat yhdessä paikkaan, jossa heistä voi syntyä yhteisö, jonka jokainen jäsen on yhtä arvokas - katsojana, asiakkaana, kulttuuriyhteisön jäsenenä. Tämä vaatii kulttuuritoimijoilta kuitenkin joskus katsantokannan muutosta: ettei nähdä esimerkiksi pyörätuolia käyttävää asiakasta hankalana asiakkaana, joka aiheuttaa lisää työtä esimerkiksi tilassa, joka ei ole täysin esteetön, tai näkövammaisen lapsen erityistoivetta saada tutustua esityksen elementteihin myös käsillään vaikeana toteuttaa. Keinoja palvella myös näitä asiakkaita muiden joukossa on, jos halua ja avoimuutta siihen löytyy.
Hyvää keskustelua.
Esiintyvän taiteen saralla on myös hyviä kansainvälisiä esteettömyyteen liittyviä projekteja tai toimintamalleja, kuten esimerkiksi "relaxed performances" konsepti, mikä on aika suosittu esimerkiksi Briteissä. Näissä "rennoissa" esityksissä mahdollistetaan erityisryhmien osalta helpompi saavutettavuus.
https://www.nationaltheatre.org.uk/your-visit/access/relaxed-performances
sivulta saa aika hyvän peruskäsityksen mistä hommassa on kyse. Mielestäni tämä on aika hyvä ja käytännönläheinen esimerkki savutettavuuden lisäämisestä.
Eihän kaikkea tarvitse "vesittää" vaikka lisättäisiin myös vähemmistöjen osallisuutta. Sekä että ajatusmallia voisi mielestäni välillä hiukan lisätä suomalaisessa yhteiskunnassa joko tai näkemysten sijaan.