Artisti todellakin maksaa.

Taiteilija huokaisee työhuoneellaan syvään, hän on tehnyt tuntikausia luovaa työtä. Tienaamatta vielä senttiäkään. Hän on freelancer, itsensätyöllistäjä. Hän on tahtomattaan mehupuristimesta läpi tiristetty yrittäjä. Hän on itsensätoteuttaja, rohkea ihminen, joka on ottanut läjän riskejä vastaan harjoittaakseen rakastamaansa työtä. Hänellä ei ole työaikoja, hänellä ei ole sosiaaliturvaa, hän ei ole palkansaaja. Hänellä on vain taistelunsa keksiä erilaisia keinoja työllistää itseään ja ansaita elantonsa.  

Taideammattilaiset voivat harjoittaa ammattiaan pääsääntöisesti vain toimimalla yrittäjinä, alalla on vähän vakinaisia työpaikkoja, ja vaihtuvuus niissä on mitätöntä. Perinteisiä palkkatöitä ja työnantajia ei taitelijoille ole tarjolla. Suomen valtio ei tunne itsensätyöllistäjiä, olet joko palkansaaja tai yrittäjä. Siinä missä miljoonien liikevaihtoa pyörittävä it-alan yrityksen omistaja lukuisine alaisineen on yrittäjä, on sitä myös itsensätyöllistäjä, taitelija.

Kiivasta keskustelua herättännyttä aktiviivimallia tehokkaampi keino taistella työttömyyttä vastaan olisi mielestäni itsensätyöllistäjien työnteon ja myös työn vastaanottamisen helpottaminen. Mitä jos emme pakottaisikaan itseään työllistäviä freelancer taiteilijoita-ja kulttuurialan ihmisiä yrittäjiksi. Emme pakottaisi heitä luopumaan oikeudesta työttömyysturvaan, ansiosidonnaiseen, sosiaalietuuksiin. Näiden lisäksi itsensätyöllistäjä luopuu mahdollisuudesta nauttia vuosilomasta, työterveydestä tai vakuutusturvista. Töissä yrityksessään  itsensätyöllistäjällä on yksi työntekijä.  Ainoa työntekijä hoitaa substanssityön, mutta samalla hän on myös markkinointipäällikkö, myyntipäällikkö, itsensä johtaja, kirjanpitäjä ja talousjohtaja.. jne.  Kaikki tämä pitää sisällään tolkuttoman määrän työtä, josta itsensätyöllistäjä ei pysty itselleen palkkaa maksamaan.  Taide-, viihde- ja kulttuurialan työ on usein täysipäiväistä, vaikkei se tuottaisikaan toimeentuloa ja suoria euroja tunti tunnista, tuntipalkka on lähes tuntematon käsite taide- ja kulttuurialan ihmisille. Taitelijan tulot ovat usein hyvin epäsäännöllisiä ja tulon lähteitä on useita. 

Mitä jos antaisimme mahdollisuuden taide- ja kulttuurialan työntekijöille säilyttää palkansaajan aseman silloin kun he työllistävät vain itsensä? Mitä jos erittelisimme itsensätyöllistäjät yrittäjistä?  Palvelujen, kulttuurin ja taiteen myynti kuluttajille on äärimmäisen vaikeaa, maksajalle palkkiot ovat suuria, jopa mahdottomia. Suurin osa maksusta menee erilaisiin kuluihin ja veroihin. Samasta syystä päädyn ostamaan kampaamopalveluiden sijaan hiusväripaketin citymarketin kemikaaliosastolta.  Asiakkaat  harvoin ymmärtävät mistä hinta koostuu ja kuinka paljon siitä jää kulujen jälkeen käteen. Osan työstään taideammattilainen tekee ilmaiseksi ja myy ammattiatioaan alihintaan,  muuten hinta nousee liian kalliiksi kuluttajalle ostaa.

Lasketaanpa malliksi ammattimuusikon keikkaliksa (muusikon todellinen työ siis ei ole radioaalloilla keikkumista ja levy-yhtiösopimuksia, ei todellakaan):

Hääkeikka lauantaipäivänä, viiden hengen bilebändillä.  Lähtö matkaan aamupäivällä klo 11. Ensin pakettiauton nouto autovuokraamosta ja treenikämpälle hakemaan tavaroita n. klo 11:30.  Lähtö treenikseltä klo 12:30. Juhlapaikalle on keskimäärin noin 50km – 300km.

Sovitaan että tällä kertaa häät ovat Turussa ja bändi Helsingistä. Kun bändi pääsee juhlapaikalle on klo 14:30, alkaa armoton roudaus ja soundcheck. Kello on 16:30 kun valmistelut on rakennettu. Juhlat alkavat klo 17:30. Muusikot jävät odottelemaan, että kello tulee yhdeksän, jotta 3 x 45 minuutin veto voi alkaa. Keikka loppuu noin klo 00. Aikaa on kulunut 13 tuntia, kun se kerrotaan viidellä on aikaa kulunut 65 tuntia. Ei siinä vielä kaikki. Tämän jälkeen jutellaan hetki tilaajan ja juhlavieraiden kanssa ja puretaan tavarat autoon, noin kello 1-1:30 alkaa kotimatka. Treeniksellä ollaan noin kello 3-3:30. Sen jälkeen puretaan tavarat ja noin ehkä neljän, puoli viiden aikaan päästään lähtemään kotiin. Ai niin, jonkun pitää palauttaa vielä autokin. No jos kaikki menee optimaalisesti niin viiden aikaan sitä on nukkumassa.Aikaa on kulunut noin 17 tuntia per muusikko ja yhteensä 85 työtuntia eli n 11,5 toimistotyöpäivää. 2,2 toimistötyöpäivää per muusikko.

Yleensä hääkeikka maksaa n. 1500-2000 euroa. Noh, totuuden nimissä tuollaisia summia harva yksityistilaaja suostuu maksamaan. He ilmoittavat meiliin hinnan olevan yli heidän budjetin. Näihinkään tarjouspyyntöhin vastaamisille on turha yrittää laskea hintaa. Sovitaan että bändi sai hyvän hinnan ja heille maksetiin 1600 euroa.

Autovuokra 150 e, bensat 60 e. Äänentoistolaitteston vuokraa ei tule, kuvitellaan että bändi on investoinut aiemmin parit tuhannet eurot laitteisiin.

Jaettava jää 1390 euroa  / 5  =278 euroa per pää.

Tästä summasta jokainen muusikko maksaa yrittäjänä palkanmaksun sivukulut kuten esimerkiksi yrittäjän eläkevakuutusmaksun. Töttömyysturvan osalta tällaisia laskuttavia muusikoita pidetään yrittäjinä ja he kuuluvat yrittäjän eläkevakuutuksen piiriin.

278 eurosta siis vähennetään seuraavat maksut:

Ennakonpidätys (20,00 %)      - 55,60 € (Nettopalkka 222,40 €)

Sosiaaliturvamaksu (0,86 % + alv) - 2,96 €

Palkkiopalvelu ja laskutus (5,00 % laskutussummasta + alv) - 17,24 €

Tapaturmavakuutus (2,70 % bruttopalkasta + alv) - 9,31 €

Loppusumma: 192,89 €

Ainiin, jos työtulosi ylittää 7 656,26 euroa kuussa sinun tulee myös maksaa TyEl eli 25,3 % (TyEl perusmaksu 2018) eli 48.80 euroa. Eli palkan loppusumma on 144,09 euroa.

 Unohdetaan siis laskelmassa paljonko on kulunut tunteja keikkasetin treenaamiseen, todennäköisesti on harjoiteltu juhlia varten häätanssi. Ennen juhlia on lähetelty meilejä tilaajan kanssa ja sovittu yksityiskohdista, myös laskutukset ja keikan jälkihoito pitää hoitaa. Keikkaa ennen tottakai on tehty myyntiä ja markkinointia, jotta tilaaja on yhtyeen löytänyt, käytetty aikaa ja rahaa.  Tässä kohtaa voimme unohtaa soittimien ja äänentoistolaitteistojen ostoista ja huolloista koituneet kulut, sekä erilaisten soitto- ja laulukurssien hinnat.  Voimme unohtaa kuinka monta tuntia ammattimuusikko treenaa ja hioo taitojaan viikossa ja paljonko treenausmaileja on takana. Unohdetaan myös kuukausittainen treenikämpän vuokra. Muusikot ovat siitä onnekkaita, että keikkailussa alv on 0%.  Ei puhuta alv-velvollisuudesta tässä kohtaa enempää, vaikka varmaan pitäisi. Huh.

                                

Eikö sitten olisi mahdollista työllistyä muulla tavoin? Olla palkansaajana. Olisi kai, mutta miksi, miksei meillä voisi olla työllisyysjärjestelmää, joka auttaisi ihmisiä työllistämään itse itseään, toteuttamaan itseään ja voimaan hyvin. Estetään burn outit ja masennukset. Annetaan ihmisille mahdollisuus nauttia elämästä tekemällä itselle oikeita asioita, olla motivoituneita tekemään työtä.  Toteuttamaan asioita jotka saavat elämän tuntumaan elämisen arvoiselta ja onnelliselta. Rakkaus ja intohimo työtä kohtaan on upeaa.

Itsensätyöllistäjien ja freelancereiden aseman huomiointi työelämässä olisi mielestäni merkittävä satsaus työttömyyden ehkäisyyn, sekä todellinen, aito työllistämistoimenpide. 

Miksi itsensä työllistämisestä ja työn tekemisestä pitää maksaa kivulias hinta?