Konmarita työsi - ammatillinen paradoksi?

Käsi ylös, kuka elää kuplassa?

Minä.

On olemassa somekuplaa, poliittista kuplaa, elämäntapakuplaa, opiskelijakuplaa, vauvakuplaa, taiteilijakuplaa ja niin edelleen. Mutta kuplalla ja kuplalla on eroa. On kuplia, joihin ajaudutaan, ja on kuplia, joita itse puhalletaan. Tämän päivän esilläolemisen ja sosiaalisen median valtakauden aikaan imagon rakentaminen on valtavan helppoa; kaikkihan me luulemme osaavamme huijata someympäristöämme energisellä työimagolla tai glitteröidyllä arkiminällä.

Oman elämänpiirin pienemmäksi rajaamista ei juuri pidetä ylpeyden aiheena. Ajatellaan, että heittämällä elämästään ulkopuolelle itseä häiritsevät asiat, rajaa samalla itseltään myös kyvyn kohdata maailma sen kaikissa epäkohdissa ja monimuotoisuudessa. On totta, että aito dialogi ei voi toteutua, jos yhteiseen keskusteluun huudellaan vain omista poteroista. Huutaminen ei tietysti ole koskaan kohtaamiselle vaihtoehto, mutta on myös eri asia huutaa laput kuin suojalasit silmillä. On myös syitä olla huutamatta. Oikeus yksityisyyteen ja minän suojelemiseen on itseisarvo.

Työntekemisen muuttuvat tavat ohjaavat organisaatioita muun muassa yhä monimuotoisempiin työaika-, työtapa- ja paikkaratkaisuihin. Toki erityisesti asiantuntijatyön kohdalla on selvää, että ajattelua ei voi kahlita. Taidekenttätoimijuuteni myötä ajattelen kuitenkin, että juuri näiden asioiden kanssa taiteilijat ovat pitkään ponnistelleet ikäänkuin päinvastoin: esimerkiksi säännöllinen työaika toisi arkeen helpotusta. Tanssitaiteilija, tulevaisuudentutkimuksen maisteri Satu Tuittila toteaa uusimmassa Liitos-lehdessä (2/2018, 12), että “sirpaleinen ja alati muuttuva työnkuva on ollut jo pitkään tuttu etenkin taiteen vapaalla kentällä, ja itse asiassa asiantuntijuuttamme tulisi tarjota työelämän tukirakenteita muokkaaville tahoille”.

Japanilaisen ammattijärjestäjän Marie Kondon KonMari, siivouksen elämänmullistava taika -kirjaa (Bazar) on myyty ympäri maailmanlaajuisesti miljoonia. Eikä ihme, sillä kirjassa esitellään kodinraivaamiseen ja tavaran karsimiseen liittyvä menetelmä, jonka hyvää tekevän voiman kerrotaan olevan kokonaisvaltainen. Nyt markkinoille on tullut Kondon ajattelun jalanjäljissä uutuus: ihmisten konmaritus! Siis mitä ihmettä, ja voiko olla totta! Kauheaa vai mahtavaa?

Sara Knight on kirjoittanut uutuuskirjan nimellä Viisveisaamisen mullistava taika (Art House), joka kannustaa välittämään ainoastaan asioista, joihin voi vaikuttaa ja unohtamaan muiden odotukset. Helsingin Sanomien 7.5.2018  jutussa Pauliina Jokinen siteeraa Knightiä: “lakkaat tuhlaamasta aikaa, jota sinulla ei ole, ihmisten kanssa, joista et pidä, asioihin, joita et halua tehdä”. Artikkelista käy ilmi, että viis veisaamisen tarkoitus ei kuitenkaan ole loukata ketään tai katkoa ihmissuhteita, vaan johtaa omia arvoja vastaavaan elämään. En voi olla ihastumatta ajatukseen.

Itse olen valinnut somesuojakuplan puhaltamisen, lienen siis ajan hermolla. Työholismin ja vahvan työn imun raja on itselleni sen verran häilyvä, että rajauksia on yritettävä tehdä. Kokemuksesta on kuitenkin sanottava, että taiteilijana ajatus “turhien asioiden” rajaamisesta pois näköpiiristä ei ole aivan ongelmaton - saati henkilökohtaisen elämän passivoittaminen esimerkiksi Facebookissa. Maailman kakofoniaa on kuitenkin mahdollista vaimentaa omilla valinnoilla. Uskon, että me elämme yhtäaikaa monissa omissa kuplissa - työn kupla on niistä vain yksi.

Mitäpä jos kirjoittaisikin taide- ja kulttuurikentällä toimivalle henkilölle ohjekirjan työn konmarituksesta, hallitusta viisveisaamisesta, sirpaleiden kokoamisesta? Ajatus tällaisesta kirjasta tuntuu sekä yhtäaikaa ammatilliseen turmioon johdattamiselta että henkiseltä vapautukselta. Mietin myös, että lieneekö päivittäinen kiireen priorisointi ja paniikin välttäminen jo tällaista työn konmarituksen ydintä, tai tuoko kertyvät vuodet mukanaan tämän viisveisaamisen jalon taidon? Viisautta odotellessa, kuplia puhallellen.

Saara Mikkola-Ylitolva

Tekstissä viitattu:

Satu Tuittila: Pohdintoja tanssitaiteesta. Työn murroksen ja teknologian pyörteissä. Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat ry:n jäsenlehti 2/2018, s. 12-13.

Pauliina Jokinen: Välitä ainoastaan asioista, joihin voit vaikuttaa ja unohdan muiden odotukset: näin toimii maailmalla supersuosioon noussut “ihmisten konmaritus”. Helsingin Sanomat 7.5.2018.

https://www.hs.fi/elama/art-2000005668235.html