Oman alasi asiantuntija?


Minua on jo jonkin aikaa mietityttänyt termi asiantuntija. Googlaamalla tätä katalaa sanaa tulee vastaan niin linkkejä opinnäytetöihin, graduihin kuin vauva.fi:n keskustelupalstoille – jossa muuten jollakin on otsikon perusteella ihan validi ihmetyksen aihe: Mitä tarkoittaa,e ttä on asiantuntijatehtävissä? (toim. huom. kirjoitusvirheineen suora lainaus).

Tavallaan tätä samaa asiaa kysyin omassa Linkedin-profiilissani taannoin. Tiedustelin verkostoltani heidän näkemyksiään omasta asiantuntijuudestaan ja siitä, että mitä vaatii, jotta voi olla asiantuntija. Kommentteja tuli muutamia:

”15 vuotta valmistumisesta ja alan hommissa sen jälkeen. Nyt vasta olen pari kertaa lipsauttanut olevani asiantuntija.”

”… Itselle asiantuntija-tason ”salliminen” myös oli merkittävä uraliike, joka kyllä on kannattanut.”

”Itse ajattelen asiantuntijuuden niin, että on kouluttautunut alalle, kartuttanut työkokemusta tai harrastuksen kautta kartuttanut tietoa jostakin tietystä alasta. Osaa vastata ja kertoa laajasti omaan kokemukseen pohjaten asiasta sekä mahdollisesti kouluttaa/opettaa/auttaa muita saman aiheen kanssa pohdiskelevia. Myös kyky osallistua ja argumentoida omat väittämänsä vakuuttavasti.”

Viimeisin lainaus kolahti myös omaan ajattelumaailmaani. Miellän asiantuntijoiksi ihmiset, jotka osaavat kertoa laajasti faktatietoon ja omaan kokemukseen pohjaten asiasta ja mahdollisesti kouluttaa tai ohjeistaa siinä muita. Asiantuntija on tietää mistä puhuu. Sain myös kommentin, jossa myös minua kehotettiin rohkeasti puhumaan itsestäni tapahtumatuottamisen asiantuntijana. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei nyt sentäs, enhän minä - jonka jälkeen jäin pohtimaan, että onko asiantuntijuuden määrittely lopulta itsetuntokysymys?

Kuten yllä mainittu, voi asiantuntijastatuksen saavuttaa esimerkiksi opiskelemalla ja asioita tutkimalla. Oman asiantuntijuuden myöntäminen vaikuttaa silti olevan haastavaa. Jos opintojen valmistuttua kestää 15 vuotta siihen, että uskaltautuu myöntämään asiantuntijuutensa, niin ongelman on oltava liitännäinen ihmisen uskoon omasta osaamisestaan. Asiantuntijatason salliminen mainittiin LinkedIn-kommenteissa myös merkittäväksi ja kannattavaksi uraliikkeeksi. Onko niin, että kun itse uskoo olevansa asiantuntija, on sitä myös muiden silmissä?

Olen itse valmistunut kulttuurituottajaksi joulukuussa 2010. Siitä tulee kuluneeksi tänä vuonna 8 vuotta. Olen jo opintojen aikana tehnyt tuottajan töitä erilaisissa projekteissa ja jatkanut projektitöiden parissa siitä asti. Ala on vaihdellut, mutta kulttuurin pariin olen aina tullut takaisin. Opiskelin välillä myös projektiosaamista sekä verkostojen hallintaa. Olen vuodesta 2016 tuottanut osioita yhdestä Suomen suurimmasta yleisötapahtumasta. Nyt opiskelen kulttuurituottajan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Silti on vaikea määritellä, että voisinko sanoa olevani esimerkiksi projektiosaamisen asiantuntija tai nimittäisinkö itseäni tapahtumatuottamisen asiantuntijaksi. Onneksi YAMK-opintoihin kuuluu omana opintojaksona oman asiantuntijuuden kehittäminen. Ehkä perusteellisen oman osaamisen perkauksen jälkeen hahmotan oman asemani paremmin ja uskallan todeta olevani oman alani asiantuntija.

Oletko sinä oman alasi asiantuntija? Jos olet, niin millä perusteella?

Sini Immonen

Lähteet:

Kommentit

Kiitos Sini mielenkiintoisesta aiheesta ja blogitekstistä.

Uskon, että asiantuntijuuden määrittely on juurikin itsetunnon kysymys.
Kun on itse jonkin asian takana vahvasti ja palavasti, niin saattaa huomaamattaan olla aiheen asiantuntija.
Olen myös sitä mieltä, että muiden ihmisten osoittamalla kannustuksella ja uskolla on valtava vaikutus omaan asiantuntijuuteen.
Pitäisi muistaa useammin itsekin kehua kollegoita ja/tai ystäviä.

On vaikeaa olla vakuuttava asiantuntija, ellei itse ole ensin vakuuttunut omasta osaamisestaan.