En tiedä haluanko kuitenkaan ihan festivaalituottajaksi
Kulttuurituotannon ylemmän ammattikorkeakoulun koulutus on pahimmillaan ja parhaimmillaan oman osaamisensa syvää analysointia. Me opiskelijat joudumme (ja saamme) kuukausi toisensa jälkeen haastamaan itsemme erilaisin tehtävin, ja pohtimaan omaa osaamistamme ja opinnäytetöitämme. Huomaan että syksyn blogiteksteistä osa ruotii omaa kulttuurituottajuutta tai opintopolkuja.
Työstimme syksyn 2018 aikana omat ammatilliset portfoliot ja tätä varten kaivoin esiin myös oman, vuonna 2010 kulttuurituotannon alemman ammattikorkeakoulun tutkinnossa työstetyn portfolion. En tiedä haluanko kuitenkaan ihan festivaalituottajaksi, lausuin syksyllä 2008 kirjoitetussa esseessä uratoiveistani. Olen myös urani alkuaikoina sanonut, että en haluaisi tuottaa lastenkulttuuria enkä työskennellä kuntasektorilla. Kuinkas sitten kävikään?
Olen keväästä 2016 työskennellyt tapahtumatuottajana yhdellä Suomen suurimmista festivaaleista. Festivaalin järjestää kaupunki. Urani alkoi tuottajana lastenkulttuurikeskuksessa, jota hallinnoi kaupunki. Olen koko kymmenenvuotisen urani aikana työskennellyt lukuisten tapahtumien parissa, lukuun ottamatta muutaman vuoden syrjähyppyä hankemaailmassa.
Tämä kaikki tavallaan naurattaa minua. Kuinka uhoissani ja varma olen ollut tulevasta. Kuinka olen kirjoittanut haluavani musiikkialalle, vaikka nykypäivänä tajuan, että en ymmärrä musiikin tuotannosta mitään. Kuinka olen kirjoittanut, että en voisi kuvitellakaan tekeväni työtä millään muulla kuin kulttuurialalla, vaikka tällä hetkellä ehkä jopa toisinaan haaveilen jostakin muusta.
Todellisuus on, että jokainen työ historiassani on muovannut minusta sitä mitä olen nyt – niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisestikin. Olen oppinut yhden asian tuolta ja toisen täältä. Jos en olisi ollut töissä tuolla, en ehkä olisi päässyt töihin tänne. Oma työurani on ollut sattumusten summa, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi: toisilla on selkeä tavoite, jota kohti he koko uransa kulkevat. Minä en ole koskaan erityisesti tavoitellut mitään tiettyä asemaa tai organisaatiota, vaan olen ennemmin ajautunut paikasta toiseen. Enkä edelleenkään tiedä, että haluanko ihan festivaalituottajaksi.
Onko sinulla aina ollut selkeä urasuunnitelma vai oletko vain ajautunut paikasta toiseen?
- Sini Immonen
Kommentit
Minä ainakin olen yksi niistä, jotka eivät ole mitenkään suunnitelleet mitään uraa. Itse asiassa inhoan koko sanaa. Oma työura on ollut ajautumista paikasta toiseen, sattuman kauppaa. Mutta siinä se hienous juuri onkin: jos vain uskaltaa heittäytyä, vaikka ihan uuteen ja tuntemattomaankin, niin saattaa olla, että saa siitä paljon enemmän. Ja ihan varmasti oppii koko ajan lisää. Jokainen työ, tehtävä, koulutus ja harrastus, joskus jopa pikainenkin kohtaaminen, on muovannut minusta sen mitä nykyään olen. Ja toivottavasti muovaa edelleen.
Itse olen aina kadehtinut heitä, joilla on ollut selkeä suunta uransa suhteen. Minäkin olen ajautunut, en vain työtehtävästä toiseen vaan myös alalta toiseen. Kulttuurituottajaksi olen puhtaasti ajautunut. Ajautumisen käsite on jotenkin sellainen, että siihen ei liity omaa valintaa tekemisen suhteen. Vaan onko se vähempiarvoista kuin itse valittu? Tuskinpa! Senhän voisi jopa nähdä virtaavuutena eli flowna, polkuna mikä syntyy kyllä -vastauksista erilaisiin työtehtäviin. Koen myös että tämä aika on omiaan ajelehtiville. Koska työn tekemisen kenttä on niin sirpaleinen, mahdollistaa se monenlaisen tekemisen simultaanisti tai peräkkäin.