Läsnäoleminen vs. suorituskeskeisyys.


Suorituskeskeisyys vallitsee koko Suomessa. Uskon, että monet meistä tuntevat, että työelämä kuormittaa nykyään enemmän kuin ennen. Mitkä ovat syyt tähän?

Uskon, että yksi iso syy on kasvanut aistiärsykkeiden määrä, teknologian sekä sosiaalisen median kehitys. Koen, että tämä kehitys kuormittaa elämääni sekä töissä että vapaa-ajalla, vaikka se myös toisaalta helpottaa töiden tekoa sekä yhteydenpitoa perheeseen ja ystäviin. Suorituskeskeisyys näkyy omalta osaltani sekä koulu- että työtehtävissä: pakerran sekä töitä, että koulua välillä iltamyöhään, jolloin tulee mietittyä, että mistä voisin luopua, jotta saisin pidettyä paketin kasassa ja ehdin tehdä kaikki tarvittavat asiat ajoissa, kuitenkaan luopumatta kunnon yöunista.

Huomaan selkeästi yhden asian, jonka käyttöä voisin vähentää, mutta en kuitenkaan siitä kokonaan luopua: somen käytön. Käytän useita some-kanavia aktiivisesti ja tämän lisäksi käytössä on päivittäin sähköposti ja muita töihin liittyviä alustoja, joissa keskustellaan ja välitetään materiaaleja. On pirstaleista työskennellä useita eri alustoja hyödyntäen, ei olekaan ihme, etten pysty olla koko ajan läsnä näissä kaikissa kanavissa. Ja tärkeintä, kun olisi olla läsnä hetkessä, missä ikinä olenkaan työpaikalla, koulussa tai kotisohvalla.

Huomaan, että somen käytöstä olisi siis syytä tinkiä, jotta voisin keskittyä olennaisiin asioihin. Yksi tuttavani kertoikin, että heidän perheessä ei tuoda puhelimia eteisestä muualle kotiin vasta kun ollaan illalla menossa nukkumaan. Olenkin itsekin välillä tehnyt samoin ja koen, että puhelimen näköpiiristä poissa oleminen on välillä hyvästä. Meillä on myös työpaikallani käytäntö, ettei asiakaspalavereihin oteta puhelimia mukaan. Olenkin tämän myötä pohtinut paljon läsnäolon taitoja. Olen päättänyt pyrkiä olemaan mahdollisimman läsnä kaikenlaisissa arjen kohtaamisissa.

On myös tutkittu, että tulevaisuudessa arvostettavia taitoa tulevat olemaan empatia ja epätäydellisyys. Olen sitä mieltä, että oikeita ihmissuhdetaitoja ja läsnäolon kohtaamisia pitäisi harjoittaa ja olla enemmän. Nykyään teknologiaa käytetään paljon asioiden hoitamiseen ja asiakas/ihmiskontakteihin, eikä palavereita pidetä kasvokkain. Kasvokkain vietettyä aikaa ei voi korvata muilla välineillä, eikä sen merkitystä voi korostaa liikaa. Ollaan läsnä, ei suoriteta.


Johanna M.

Kommentit

Mirva HH sanoi…
Tämä on tosi hyvä aihe. Olen huomannut saman. Luin juuri Nina Sajaniemen ja Jukka Mäkelän artikkelin Ihminen voi hyvin joukossa (osa Positiivinen psykologia -kirjaa). Siinä he kertovat hyvän mielen syvemmistä kokemuskerroksista sitä, että keskeisimmät ja syvimmät ilon lähteet ovat erilaiset sosiaaliset tilanteet. Affektiivisen neurotieteen saralta he kertovat, kuinka tutkija Jaak Panksepp on kuvannut kolmea erilaista myönteisen aktivaation järjestelmää, jotka aiheuttavat palkitsevuuden tunnetta. Kaksi näistä on sosiaalisia ja erityisesti tähän liittyen he puhuvat nk. hoivajärjestelmästä, eli siitä kuinka ihminen kokee mielihyvää toisen ihmisen aistimuksellisesta läheisyydestä. Sosiaalisen median, etätyön ja fyysisen läsnäolon ja vuorovaikutuksen vähetessä, onkin aiheellista olla huolissaan siitä, miten tämä vaikuttaa aivokemiallisesti. Nimittäin, jos hoivajärjestelmä passivoituu, aivojen välittäjäaineiden tasapainon muutokset saattavat heikentää taipumuksia kokea luottamusta ihmisten hyväntahtoisuuteen. Tästä olemme kaikki tainneet saada maistiaisia somessa, kun mieli pahoittuu ja epäilys kytee herkemmin. En vain ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että saattaisimme tuhota aidosti inhimillisyyden perusjalkaa scrollailulla..

Eli todellakin, niin keskittymiskyvyn, läsnäolon kuin aivokemiankin nimissä: puhelin enemmän poissa kuin kämmenessä :)
Unknown sanoi…
Kiitos Johanna hyvästä kirjoituksesta. Omassa blogi-kirjoituksessani kirjoitinkin jo siitä, että some ei ole ainut läsnäoloa hajottava tekijä. Vaikka en käytä somea, olen puhelimestani riippuvainen. Puhelin on aina mukanani ja ilman sitä olo on vähän ontto.. vai sittenkin vapaa? Puhelin tarjoaa mahdollisuuden ja houkutuksen johonkin tätä hetkeä suurempaan.

Ilman puhelintakin voi kuitenkin olla poissaoleva. Huolet, stressi ja pelko epämääräisistä asioista saavat ajatukset ja olemuksen harhailemaan. Jos uskaltaa luottaa siihen, että elämä onkin ihan hyvää ja hymyilee vaikka itselleen, on helpompi palata tähän hetkeen.
Sara Hirn sanoi…
Kiitos kirjoituksesta.
Syyllistyn itsekin liialliseen somen tarkkailuun, mutta omalla kohdallani se johtuu suurimmaksi osaksi, että vapaan kentän työni ja projektien osalta yhteydenpito tapahtuu suurimmalta osalta somessa. Kun käy tarkastamassa "työjuttuja" eksyy samalla katsomaan muutamia artikkeleita ja tuttujen postauksia. Tämä kuitenkin aiheuttaa ajankäytön ongelmien lisäksi myös jatkuvan "töissä riippumisen" ja haasteen jättää työt "toimistolle". Olen hyvinkin tottunut tähän toimintamalliin ja se ei itseäni häiritse vielä pahasti, mutta erityisesti kiireisinä aikoina (eli aika jatkuvasti) saan kyllä tästä negatiivista palautetta perheeltäni.
Itseltäni olen kieltänyt omatoimisesti somen ja s-posteissa riippumisen kokouksissa ja tapaamisissa. Koska s-postini näkyy koneellani jatkuvasti ruudun hälytyksissä pyrinkin kirjoittamaan tapaamisissa asioita vanhan aikaisesti paperille enkä suoraan koneelle, jotta pystyisin olemaan paremmin läsnä silloin kun tapaan ihmisiä kasvokkain.
Katja sanoi…
Työpalaverissa läsnä olemisesta tuli mieleeni mainio Ilmarisen '100 paremman työelämän tekoa' -kampanja. Yksi palkituista teoista oli: Ollaan aidosti läsnä - stop multitaskingille! "Vierustoverisi räplää puhelintaan ja toinen naputtelee läppäriään. Et tiedä, liittyykö heidän toimintansa palaveriin, muihin töihin tai sosiaaliseen mediaan. Pohdit, ovatko he edes läsnä tässä huoneessa muuten kuin fyysisesti. Tyypillinen tilanne palaverissa, eikö? Tilanne on tuttu myös vapaa-ajaltasi, jossa mobiililaitteet ovat kaikkialla läsnä." Teon ilmoittaneessa työpaikassa läppäreiden ja puhelimien käyttö palavereissa lopetettiin. Rikkomuksen seuraamukseksi sovittiin sellainen, joka kirpaisee, mutta kuitenkin hyödyttää kaikkia. Säännön rikkojan tuli julkaista firman sisäisessä Facebook-ryhmässä aivopähkinä ja lahjoittaa oikein vastanneelle 10 euroa.

Multitasking-kielto antoi kyseiselle työpaikalle:
- Tehokkaammat palaverit ja paremman mahdollisuuden aidosti oppia
- Lisääntynyt läsnäolo ja aidosti yhdessä vietetty aika
- Toisten ajan kunnioittamisen
- Hengähdystauon jatkuvasta viestitulvasta, joka osaltaan vaikuttaa positiivisesti myös palautumiseen

Kuulostaa erittäin hyviltä tavoitteilta!

Kesälomien jälkeen kohti syksyä – muistetaan olla aidosti läsnä.


- - - - -


Lähde:
https://www.ilmarinen.fi/100tekoa/ollaan-aidosti-lasna-ja-keskitytaan-oleelliseen--stop-multitaskingille/