Tuumasta toimeen - toimeenpanon taito

”Tiedätkö tunteen, kun tulet palaverista innostuneena ja valmiina tarttumaan toimeen, mutta muutaman päivän päästä huomaat palanneesi vanhoihin toimintatapoihisi? Aiemmasta innostumisesta on jäljellä vain muisto. Tai kun olet päättänyt aloittaa kunnonkohotusprojektin, mutta muutaman viikon päästä palo on poissa ja uudet lenkkitossut jäävät eteisen nurkkaan?” Helsingin Sanomien artikkelissa johdon valmentaja  Ria Parppei kertoo toimeenpanon taidoista. Parppei kutsuu toimeenpanon taitoa volitioksi. Mikä siis neuvoksi, kun ensin innostuu valtavasti jostain, mutta ei saakaan mitään aikaiseksi?

Oma kokemukseni on, että toimeenpanon taitoa on helpompi pitää yllä työssä, kuin yksityiselämässä. Työtehtäviä on loogisempi priorisoida ja deadlinet on usein määritelty ennakkoon. Työtehtävillä on yleensä myös selkeä tavoite ja työvire pysyy yllä tiimissä. Mutta miten pitää yllä volitiota työn ulkopuolella? Miten löytää tarmo ja sinnikkyys edistää myös niitä kaikkia innostavia omia projekteja liittyen harrastuksiin, opintoihin, kuntoiluun jne?

Innostuksen jälkeen Parppei kehottaa asettamaan konkreettisen ja selkeän tavoitteen. Lisäksi on mietittävä minkälainen aikataulu tekemistä määrittää.  Omiin kykyihinsä luottaminen auttaa jatkamaan vastoinkäymistenkin jälkeen. Jos vire kuitenkin kesken kaiken lopahtaa, kannattaa pysähtyä ja miettiä syitä. Voi olla, että asia ei juuri sillä hetkellä olekaan tärkeä, vaan elämässä onkin muita asioita, jotka mieluummin haluaa saada aikaan. ”Paras tapa välttää toimeenpanotaidon hiipuminen on saada tukea muilta: kun kuntoiluinto meinaa loppua, on tärkeää, että personal trainer tai lenkkikaveri jaksaa sparrata jatkamaan. Sama pätee esimiehiin. Innostavan palaverin jälkeen on jaksettava palata aiheeseen säännöllisesti”, Parppei toteaa artikkelissa.

Suunnittelu, priorisointi ja keskittyminen siis auttavat saamaan asioita eteenpäin alkuinnostuksen jälkeenkin, mutta pohdiskelin mahtaako volitio olla toisille helpompaa. Lotta Uusitalo-Malmivaaran toimittamassa Positiivisen psykologian voima –kirjassa esitellään VIA-luokittelun (Values in action) hyveitä ja niihin lukeutuvia luonteenvahvuuksia. Yhtenä hyveenä mainitaan rohkeus: urheus, sinnikkyys, rehellisyys ja innokkuus; eli emotionaaliset vahvuudet, joita tarvitaan päämäärien saavuttamiseen sisäistä tai ulkoista vastarintaa kohdattaessa. Sinnikkyys ja periksiantamattomuus nousevat esiin samassa teoksessa myös Emilia Lahden kirjoittamassa Sisu – toiminnan tahtotila -osiossa.  Edellä mainitut luonteenpiirteet ja vahvuudet varmasti tukevat myös toimeenpanon taidoissa.

Itselläni asiat etenevät tehokkaimmin, kun ajattelen niitä projektimaisesti. Siis niin, että yritän hahmotella edes hataraa kokonaisuutta päämäärineen jo heti alkumetreillä. Pitkässä projektissa välitavoitteet ovat myös tärkeitä motivaation ylläpitämiseksi. Onko sinulla hyväksi havaittuja strategioita joilla saat asiat etenemään sutjakasti työssä tai työn ulkopuolella?


Katja Pyykkö
- - - - -

Helsingin Sanomat 22.4.2018 Pauliina Jokinen Älä vain innostu, pane asiat toimeen

Lotta Uusitalo-Malmivaara (toim.), Positiivisen psykologian voima (2015)

Kommentit

Mirva HH sanoi…
Hyvää ajatustenherättelyä! Jäin pohtimaan taannoin lukemaani tutkimustulosta (en löydä sitä kuollaksenikaan), jossa kerrottiin siitä, kuinka aivot huijaavat meitä itseasiassa kokemaan palkitsevuutta jo ennen kuin olemme tehneet mitään. Käytännössä siis esimerkiksi kun päätämme muuttaa toimintatapaa, tai vaikkapa aloittaa uuden harrastuksen, saamme jo saman dopamiiniannoksen, jonka saisimme sitten kun olisimme oikeasti tehneet muutoksen. Eli pelkästään innostumalla, saamme jos saman mielihyvän, kuin jos oikeasti tekisimme varsinaisen muutoksen, joten motivaatio muutoksen tekemiseen laskee - miksi tehdä töitä kun palkinto tuli jo. Viheliäistä! Siksi tarvitaan tosiaan toimeenpanon voimaa, jossa pitää olla sitten sitä VIA-vahvuustaulukon Rohkeuden hyvettä, erityisesti Sinnikkyyden luonteenvahvuutta :D

Oma toimivin strategiani tällä hetkellä tuntuu olevan se, että sovellan työn ulkopuolella samoja metodeja. Erityisen selkeästi tämä näkyy kirjan kirjoittamisessa. Kun herään aamulla samaan aikaan, käyn suihkussa, pukeudun, juon kahvin ja istun koneen ääreen, saan aikaiseksi yhtä tehokkaasti kuin työtäkin. Jos häröilen aamutakissa iltapäivään... noh, ei siitä mitään tule, vaikka kuinka toivoisi. Eli päivärutiinit, to-do-listat ja itsensä alas istuttaminen tuntuvat itselle toimivan.
Katja sanoi…
Päivärutiinit, to-do-listat ja itsensä alas istuttaminen – kiitos käytännön vinkeistäsi Mirva! Rutiineista puhuttaessa usein nousee esiin negatiivisia asioita, kuten tylsyys, yksitoikkoisuus ja kaavamaisuus. Mutta minunkin mielestäni tietty rutiinitaso myös työn ulkopuolella tuo mukanaan ryhtiä tai ’selkärankaa’ silloin, kun pitää saada aikaan asioita. ’Ihanat rutiinit’ saattavat myös pelastaa päivän silloin, kun melkein kaikki voimavarat on jo käytetty, eikä jaksa miettiä enää mitään ylimääräistä.

Mielenkiintoinen teoria tuo jo pelkän innostuksen aiheuttama dopamiiniannostus! En myöskään löytänyt ko tutkimusta, mutta dopamiinia ja innostusta tutkaillessani törmäsin kiinnostavaan teokseen erilaisista temperamenteista (Liisa Keltinkangas-Järvinen: Temperamentti, stressi ja elämänhallinta):
”Temperamentilla tarkoitetaan yksilöllisiä, biologiaan pohjaavia taipumuksia tai valmiuksia reagoida tietyllä tavalla sekä ympäristöön että sisäisiin tiloihin, kuten nälkään, kipuun, väsymykseen ja tunnemyrskyihin. - - - Lopullisen käytöksensä ihminen päättää itse, mutta tietoisten ratkaisujen ja päätöksenteon taustalla on synnynnäisiä taipumuksia, jotka selittävät, miksi jotkut asiat sujuvat toisilta helpommin kuin toisilta.”

Liisa Keltinkangas-Järvinen: Temperamentti, stressi ja elämänhallinta