Digitoitu kulttuuriperintö – Just sulle, heti, kaikki, nyt!

  

Olen intoillut lähiaikoina www.finna.fi -palvelusta, mainiosta suomalaisten museoiden, arkistojen ja kirjastojen yhteisestä tietokannasta. Koen ammatilliseksi velvollisuudekseni jatkaa intoiluani, koska digitoitua kulttuuriperintöä on olemassa ja saatavilla valtavasti Finnaa enemmänkin. Sitä tuotetaan koko ajan lisää, ja sitä voi käyttää kuka tahansa, missä tahansa, milloin tahansa, ja vaikka mihin! Kaikkien taskussa kulkee huikea määrä kulttuuriperintöä, mutta harva siitä tietää.

Finnan Euroopan kokoinen isosisko on nimeltään Europeana: https://www.europeana.eu/portal/en . Europeanasta löytyy karttoja, kuvataidetta, valokuvia, esinekuvia, kirjoja, filmejä ja musiikkia Euroopan eri kulttuuri-instituutioiden kokoelmista. Lisäksi sekä Finna että Europeana ovat paitsi tietokantoja myös verkostoja, joissa kehitetään ja edistetään digitoidun kulttuuriperinnön tallentamista ja jakamista.

Tanskan kansallisgallerialla (Statens Museum for Kunst) on meneillään projekti SMK open, jonka kautta on tarkoitus tehdä avoimeksi, tunnetuksi ja kaikkien saataville koko kansallisgallerian kokoelma. Projektiin voi ja kannattaa tutustua täällä: https://www.smk.dk/en/article/smk-open/ Hyvin kevyellä googlailulla löytyy myös muita hienoja kokoelmia, kuten lähes 12 000 teoskuvaa Suomen kansallisgalleriasta:  http://kokoelmat.fng.fi/app Osa teoskuvista on merkitty ”public domain” -leimalla, eli niitä saa käyttää aivan vapaasti.

Tiesitkö sinä näistä digitoiduista ja avoimista kokoelmista? Käytätkö niitä? En minäkään. En siitä huolimatta, että mahdollisuuksia ja tarpeita on rajattomasti. Digitaalisten aineistojen saavutettavuus on aivan omaa luokkaansa verrattuna varsinaisten arkistojen, esinekokoelmien ja kirjastojen saavutettavuuteen. Opetus-, sivistys- ja viihdekäytössä mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Myös yhteisen perinnön tallennustapana digitoiminen on hyvä varmuuskopio. Esimerkiksi Brasilian kansallismuseon tulipalon kaltaisen katastrofin sattuessa tieto menetetystä perinnöstä on tallessa ainakin osittain ja jossakin muodossa.

Museoalan teemapäivillä Amos Rexissä 17.–18.9.2018 digitoitu kulttuuriperintö sekä sen mahdollisimman laaja ja avoin jakaminen ja käyttö olivat esillä monessa puheenvuorossa.

Eräs päivien vaikuttavimmista puhujista oli tanskalainen Merete Sanderhoff, Curator and Senior Advisor of digital museum practice at Statens Museum for Kunst in Copenhagen & Chair of the Europeana Network Association. Hän esitteli paitsi Europeanan ja SMK:n avoimia, digitoituja kokoelmia, myös Europeanan vasta julkaistun oppaan Impact Playbook For Museums, Libraries, Archives and Galleries. (PHASE I: Impact design on ladattavissa osoitteesta impkt.tools)

Playbookin tehtävä on yksinkertaisuudessaan nerokas: Se antaa museoille, kirjastoille, gallerioille ja arkistoille keinoja näyttää alan ulkopuolisille toimijoille, että kulttuuriperinnön digitalisoiminen on tärkeää. Aineistoja on digitoitu vuosikausia ja siihen on käytetty ajan lisäksi paljon rahaa. Mutta missä se näkyy? Onko digitoitu digitoimisen ilosta, vai ehkä sittenkin jostakin oikeasta syystä? Kuka aineistoja käyttää, ja mihin tarkoitukseen? Kuka niistä edes tietää? Minkälaisia vaikutuksia digitoidulla kulttuuriperinnöllä on? Ja kuinka vaikutukset ja merkitykset voidaan näyttää ja todistaa niin, että tärkeää digitointia ja kokoelmien avaamista rahoitettaisiin jatkossakin? Impact Playbook tulee varmasti tarpeeseen, sillä museo-, ja käsittääkseni myös arkisto- ja kirjastoalalalla, on ollut tapana tehdä timanttista sisältöä, mutta ei välttämättä kertoa eteenpäin työn sisällöistä, merkityksistä tai vaikutuksista.

Testasin eurooppalaisen digitoidun kulttuurisisällön tuntemusta ja vaikutusta kotioloissa. Noin vain eräänä tavallisena, myöhäisenä tiistai-iltana. Kysäisin, tunteeko hollantilainen puolisoni oman maansa kirjastojen digitarjonnan, tai onko hän sattunut koskaan etsiskelemään Europeanasta vaikkapa tietoja kotikaupungistaan. Saatatte arvata vastauksen. Muutamassa minuutissa tästä kysymyksestä meillä kuitenkin oli puhelimiemme ruuduilla ladattavissa satoja hollanninkielisiä kirjoja aikuisille ja lapsille, äänikirjoja unohtamatta, sekä mm. 1700-luvun karttoja kaakkoishollantilaisesta pikkukaupungista. Aika mieletöntä, arvokasta ja merkityksellistä, sanoisin. Tietämisen ja tiedon levittämisen arvoista.