Kultakello 4 lyfe

-



Olen vähän rakastunut. Keskittymiseni harhailee tuon tuosta aiheen pariin. Haaveilen ajasta, jolloin voisin keskittyä vain tähän yhteen juttuun. Että saisin häiriöttä toimia kiinnostukseni kohteen äärellä. Että voisin antautua sille kokonaan. 

”Ihminen lakkaa olemasta olemassa jos se ei opi.”

Haluaisin keskittyä opiskeluun. Tässä kulttuurituotannon YAMK- opintokokonaisuudessa haastavinta ja hauskinta on työn ohella opiskelu. Koen lakkaamatonta riittämättömyyttä ajankäytöstä työn, koulun ja perheen yhteensovittamisessa. Tunne siitä, että voisin antaa tutkinnolle enemmän aikaa, ja siten myös saada siitä enemmän irti, ottaa päähän. Samalla koen iloa työn ja koulun yhteensovittamisesta. Koen opinnot aktiivisina, sillä kuljetan niitä työssäni mukana, jolloin ne väistämättä vaikuttuvat toisistaan; työ ja opinnot.

Filosofi Lauri Järvilehto puhuu Radio Helsingin Maanantaifiilis -sarjassa 12.11. elinikäisestä oppimisesta. Järvilehdosta oppimisen pitäisi juuri kytkeytyä koko elämän ajalle eikä vain lapsuuteen ja nuoruuteen. Filosofi puhuu konseptista, jossa voisi tehdä tuottavaa työtä päivittäin esim. 2h, jonka jälkeen itsensä kehittämistä seuraavat 4h. Järvilehdon mallissa tarkoitus piilee siinä, että asiat tapahtuisivat simultaanin aaltomaisesti eivätkä palikkamaisesti: 
 ”..menet kouluun, opiskelemaan, menet töihin, vaihdat ehkä töitä, sitten olet 65-vuotias ja saat kultakellon ja jäät eläkkeelle. Vasta sitten voit alkaa miettiä, mitä teet  elämässä. On hullu ajatus, että pitäisi odottaa 65 vuotta, että saa tehdä niin!”

Tässä on toki sukupolvien välinen ero nähtävissä. Toinen vanhemmistani työskenteli yhdessä työpaikassa koko työikänsä ennen eläkkeelle jäämistään. Toinen taas ketjutti, eli vaihtoi työpaikasta toiseen kunnes jäi eläkkeelle. Minä Milleniaali teen, vähän yskien, montaa työtä simultaanisti päällekkäin, mitä varmasti seuraava sukupolvi tekee vielä paremmin, vielä aaltomaisemmin, ja toivon mukaan onnellisemmin. Koen, että simultaanista työnkuvastani huolimatta (pienyrittäjä) yritän aika-ajoin väkisin mennä takaisin perinteiseen, palikkamalliseen työn tekemisen tapaan. Palikkamalli lie syvällä kulttuurissa. Ehkä kyse on juuri hyödyllisyyden ja hyödyttömyyden tematiikasta. 

Filosofin mielestä ongelmana on perustavanlaatuinen harha siitä, että työn tekemisen pitäisi lähtökohtaisesti olla vähän ikävää. Hän haastaa luopumaan tutkintokeskeisyydestä,  ettei yksilö hakisi tutkintoaan vastaavaa työtä vaan kiinnostustaan vastaavaa.
”Kirjoita paperille ylös, mitkä aktiviteetit ovat sellaisia, joita haluat tehdä. Mistä tykkäät. Tämä on se ensimmäinen kysymys. Kirjoita allekkain asiat, joista nautit ja lähde sitten miettimään, pääsetkö tekemään niitä töissä. Jos et, niin olisiko jossakin siihen mahdollisuus?”

Odotan tähän alle ihania, mä tyykkään-listoja. Mikäli osaaminen, tykkäämisen kohteet ja työnkuva kohtaavat, lie kyse jackpotista ja voit hankkia kultakellon itsellesi jo ennen eläkeikää. Onnea!

Anna R.
tykkää laulaa, kirjoittaa ja maalata taivaanrantaa

Kuuntele koko podcast täältä: https://www.radiohelsinki.fi/podcastit/onko-koskaan-liian-myohaista-oppia-uutta/



Kommentit

Unknown sanoi…
Kiitos herättelevästä kirjoituksesta! Mä tykkään taiteista, pohdiskelusta, kauneudesta, elämästä ja siitä, että elämä tuntuu elämältä. Opiskelu on tarjonnut mahdollisuuden pohdiskeluun ja työn kautta saan olla tekemisissä taiteen, erityisesti musiikin kanssa. Itseäni paremmassa seurassa opin jatkuvasti uutta. Kotona elämä tuntuu elämältä ja havahdun välillä siihen, että mukaansa tempaavasta unelmien työstä on välillä myös ihana irrottautua. Mä tykkään myös vapaa-ajasta, tiskikoneen äänestä ja perheen kanssa puuhailusta. Ilman säännöllistä työaikaa työ seuraa helposti mukana vuorokauden ympäri. Miten saisin jatkuvan työasioiden pohdiskelun loppumaan? Ehkäpä vapaa-aikaan voi soveltaa samaa kysymystä: mitä mä tykkään silloin tehdä?
joulukuuta 08, 2018
Yksinsuoltaja sanoi…
Hihhei, niin kutsuva teksti, että teen heti henkilökohtaisen tykkään -listani. Tykkään mennä uusiin paikkoihin, enkä tarkoita nyt mitään syvänmeren kalastusta, vaan tykkään mennä esimerkiksi sellaiseen kahvilaan tai mäennyppylälle, missä en ole ennen käynyt. Nautin siitä, kun maailmani laajenee, vaikka sentin. Tykkään kirjoittamisesta. Parhaimmillaan sekin on tutkimusmatkaa. Tykkään myös sellaisesta luovasta tekemisestä, mistä ei jää mitään tuotosta, ainoastaan hytkyvä, hyvä mieli. Tykkään keskusteluista, joissa on yhteys. Tykkään kävelemisestä, se vapauttaa ajatukset. Tykkään kauneudesta ja haltioitumisesta. Ja kyllä näitä tykkäyksiä voi soveltaa työelämäänkin: Työssä kaipaan, toisin sanoen, merkityksellisyyttä ja vaihtelua.
joulukuuta 11, 2018
Johanna Murtomäki sanoi…
Kiitos Anna ensinnä pohdintaan herättelevästä tekstistä. Pidän paljon henkilökohtaisen tykkää -listani ajattelusta. Itse en ole vielä ihan löytänyt sitä omaa juttua, mutta juuri asioita pohtimalla ja etenkin sillä uudella näkökulmalla ja ajalla, jota opiskelu on antanut - olen saanut hyvän mahdollisuuden pohdiskeluun ja uskon myös, että ensi vuonna, keväällä 2019 tulevalta opintovapaalta, että voin silloin pohtia elämää ja tulevaa mitä haluan tehdä. Tykkää uusien asioiden tekemisestä, keskusteluista ystävien tai tuiki tuntemattomien kanssa, perheen kanssa yhdessä olosta, joogasta, juoksemisesta ja kaikesta liikunnasta. Myös hyvä ruoka ja matkustelu ovat rakkaita asioista. Aion ensi vuona tehdä tykkää-listani ja priorisoida omaa ajankäyttöäni sen mukaan..
joulukuuta 28, 2018
Siiri sanoi…
Jes Anna, kiitos tästä hymyn tuovasta tekstistä. :) Uskon, että juuri tämä uudelleen koulunpenkille hakeutuminen on osaltaan, ainakin minulla, ollut juuri pyrkimys pyristelä irti ajatuksesta, jossa palikkamainen työntekeminen olisi ainoa tapa. Ajattelin, että lisäopinnot ehkä toisivat lisävarmuutta ja selkeyttä siihen mitä tekee sitten isona. Simultaanisti. Mutta herraisä, että se on pelottava ajatus. Yksi tämän koulun suurimmista anneista on ollut se, että on saanut tutustua teihin muihin opiskleukavereihin ja huomata, ettei esimerkiksi pien- ja yksityisyrittäjyys ole mikään utopistinen harha, vaan ihan oikea mahdollisuus. Kiitos teille, että inspiroitte! Tekstien, tarinoiden, kokemusten ja esimerkkien kautta.
tammikuuta 07, 2019
Lähetä kommentti