Kultakello 4 lyfe
Olen vähän rakastunut. Keskittymiseni harhailee tuon tuosta aiheen pariin. Haaveilen ajasta, jolloin voisin keskittyä vain tähän yhteen juttuun. Että saisin häiriöttä toimia kiinnostukseni kohteen äärellä. Että voisin antautua sille kokonaan.
”Ihminen lakkaa olemasta olemassa jos se ei opi.”
Haluaisin keskittyä opiskeluun. Tässä kulttuurituotannon YAMK- opintokokonaisuudessa haastavinta ja hauskinta on työn ohella opiskelu. Koen lakkaamatonta riittämättömyyttä ajankäytöstä työn, koulun ja perheen yhteensovittamisessa. Tunne siitä, että voisin antaa tutkinnolle enemmän aikaa, ja siten myös saada siitä enemmän irti, ottaa päähän. Samalla koen iloa työn ja koulun yhteensovittamisesta. Koen opinnot aktiivisina, sillä kuljetan niitä työssäni mukana, jolloin ne väistämättä vaikuttuvat toisistaan; työ ja opinnot.
Filosofi Lauri Järvilehto puhuu Radio Helsingin Maanantaifiilis -sarjassa 12.11. elinikäisestä oppimisesta. Järvilehdosta oppimisen pitäisi juuri kytkeytyä koko elämän ajalle eikä vain lapsuuteen ja nuoruuteen. Filosofi puhuu konseptista, jossa voisi tehdä tuottavaa työtä päivittäin esim. 2h, jonka jälkeen itsensä kehittämistä seuraavat 4h. Järvilehdon mallissa tarkoitus piilee siinä, että asiat tapahtuisivat simultaanin aaltomaisesti eivätkä palikkamaisesti:
”..menet kouluun, opiskelemaan, menet töihin, vaihdat ehkä töitä, sitten olet 65-vuotias ja saat kultakellon ja jäät eläkkeelle. Vasta sitten voit alkaa miettiä, mitä teet elämässä. On hullu ajatus, että pitäisi odottaa 65 vuotta, että saa tehdä niin!”
Tässä on toki sukupolvien välinen ero nähtävissä. Toinen vanhemmistani työskenteli yhdessä työpaikassa koko työikänsä ennen eläkkeelle jäämistään. Toinen taas ketjutti, eli vaihtoi työpaikasta toiseen kunnes jäi eläkkeelle. Minä Milleniaali teen, vähän yskien, montaa työtä simultaanisti päällekkäin, mitä varmasti seuraava sukupolvi tekee vielä paremmin, vielä aaltomaisemmin, ja toivon mukaan onnellisemmin. Koen, että simultaanista työnkuvastani huolimatta (pienyrittäjä) yritän aika-ajoin väkisin mennä takaisin perinteiseen, palikkamalliseen työn tekemisen tapaan. Palikkamalli lie syvällä kulttuurissa. Ehkä kyse on juuri hyödyllisyyden ja hyödyttömyyden tematiikasta.
Filosofin mielestä ongelmana on perustavanlaatuinen harha siitä, että työn tekemisen pitäisi lähtökohtaisesti olla vähän ikävää. Hän haastaa luopumaan tutkintokeskeisyydestä, ettei yksilö hakisi tutkintoaan vastaavaa työtä vaan kiinnostustaan vastaavaa.
”Kirjoita paperille ylös, mitkä aktiviteetit ovat sellaisia, joita haluat tehdä. Mistä tykkäät. Tämä on se ensimmäinen kysymys. Kirjoita allekkain asiat, joista nautit ja lähde sitten miettimään, pääsetkö tekemään niitä töissä. Jos et, niin olisiko jossakin siihen mahdollisuus?”
Odotan tähän alle ihania, mä tyykkään-listoja. Mikäli osaaminen, tykkäämisen kohteet ja työnkuva kohtaavat, lie kyse jackpotista ja voit hankkia kultakellon itsellesi jo ennen eläkeikää. Onnea!
Anna R.
tykkää laulaa, kirjoittaa ja maalata taivaanrantaa
Kuuntele koko podcast täältä: https://www.radiohelsinki.fi/podcastit/onko-koskaan-liian-myohaista-oppia-uutta/
Kommentit