Kulttuurialan ansioluettelot kuntoon
Olen
ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana neljässä eri
työvoimakoulutuksessa; kaksi pidempää koulutusta ja kaksi
lyhyempää kurssia. Koulutukset ovat olleet erinomaisia,
ajankohtaisia ja hyödyllisiä oman osaamisen päivittämiseen ja
jäsentämiseen. Yhtenäistä kaikille on ollut ansioluettelon tai
CV:n päivittäminen, josta olenkin kehittänyt itselleni pienen
pakkomielteen tai vähintäänkin kieroutuneen harrastuksen.
Olin
myös innoissani, kun vihdoin tajusin mennä LinkedIniin, taas yksi
tapa tehdä näkyväksi ja jäsentää omaa osaamista! LinkedInin
käyttäjäprofiili toimii eri tavalla kuin perinteinen CV, tai saati
sitten verkkoportfolio, ja se vaatiikin ihan omanlaisensa
panostuksen. Siitä kannattaa kumminkin ottaa mallia ja vinkkiä myös
perinteisen paperisen CV:n jäsentelyyn ja teksteihin. Jos sinulla ei
vielä ole LinkedIn-tiliä ja mielit työskennellä
asiantuntijatasolla, tee se tänään ja tee se kunnolla.
Kulttuurialan
töissä ansioluetteloita tulee nähtyä niin taiteilijoiden kuin
kollegoiden tekeminä, esimerkiksi työ- tai näyttelyhakemuksissa,
apurahahakemuksissa ja verkkosivustoilla. Usein ne ovat aika
perinteisiä ja varman päälle tehtyjä, pitkiä ja luettelomaisia.
Siellä ei näy juurikaan osaamispohjaisia CV:tä, vaikka
pirstaleista ja monialaista osaamista voisi olla joskus parempi
kirjoittaa auki esimerkiksi viiden keskeisen osaamisalueen kautta.
Joskus taas taiteilijapersoona saattaa puskea niin voimakkaasti läpi,
että lopputulos on sekava ja asiantuntijuus katoaa.
Jos
et ole designvelho, käytä esim. Canva-ilmaisohjelman valmispohjia.
Niillä jokaisen CV näyttää trenditietoisen lifestyle-bloggaajan
tekemältä!
|
Usein
siirtyminen asiantuntijatasolle omalla urallaan ja tekemisessään
vaatii näkökulman muutosta myös CV:n osalta. Silloin tarvitaan
tiivistämistä ja kiteyttämistä, luopumista ja nostamista.
Asiantuntija keskittyy vastuualueiden ja saavutusten
konkretisoimiseen ja kuvailee opittua. Oppaita CV:n tekemiseen ja
päivittämiseen on netti pullollaan mutta tässä omat vinkkini ja
väittämäni kulttuurialan ansioluetteloon:
- Älä kirjoita CV:hen CV, kyllä lukija tietää mistä on kyse. Pahin on Curriculum Vitae!
- Kaksi A4 on maksimi ja minimi, on vaan pakko tiivistää ja jättää pois ne rakkaatkin ja kovalla työllä ansaitut kesätyöt. Vähemmän on enemmän ja tiivistäminen on taitolaji.
- Älä erittele päivämääriä tyyliin 15.11.2016-31.1.2017, laita vain vuodet 2016-2017. Ei ketään kiinnosta niin tarkasti ja saat CV:hen lisätilaa sekä projektityöt näyttämään pidemmiltä!
- Älä koskaan vähättele tehtyjä töitä kirjoittamalla ”palkkatuki”, ”harjoittelu”, ”työkokeilu”, vaan titteli ja työtehtävät riittävät. Iso osa työhistoriastani on jonkinlaista tuettua työtä, koska niin kulttuuriala toimii, eikä se yhtään vähennä työsuorituksen merkittävyyttä.
- Kulttuurialan tekijöillä on usein muutakin osaamista, jopa kokonainen toinen ammatti. Tämän kehottaisin laittamaan varsinaisen oman alan työkokemuksen jälkeen otsikolla ”muu työkokemus”. Listaus, jossa on kulttuurialan töitä ja yhtäkkiä seassa jotain ihan muuta, antaa sekavan kuvan vaikka olisikin kronologisesti oikein.
- Väitän, että kuva on pakollinen kulttuurialalla, kun tehdään paljon viestintää ja töitä ”omalla naamalla”. Ja että kuvan tulisi olla mieluummin liian skarppi kuin liian rento.
- Väitän, että kulttuurialalla harrastukset eivät ole niin tärkeässä asemassa kuvaamassa persoonaasi ja mielenkiinnonkohteitasi, ellei niissä ole jotain oleellista hakemusta ajatellen, sillä kulttuurialan ihmiset nyt ovat kultturelleja ja usein persoonia jo muutenkin. Ehkä tilaa voisi antaa vaikka luottamus-, järjestö- ja yhdistystehtäville, jäsenyyksille tai apurahoille, palkinnoille ja stipendeille. Nämä tukevat myös asiantuntijuuttasi enemmän kuin työhön liittymättömät vapaa-ajan harrasteet.
Itselläni
on yksi laaja tekstitiedosto, jossa on kaikki tieto kaikista
työpaikoista, koulutuksista ja muista saavutuksista ja
osaamisalueista. Siitä poimin kulloiseenkin tarkoitukseen
tarvittavat tiedot, joka kerta vähän sisältöä vaihdellen.
Välillä käytän perinteisempää CV:tä, välillä hakemukseen käy
paremmin osaamispohjainen CV. Olenpa kehitellyt myös
tavoitepohjaisen-mallin, jossa kerron aluksi ajankohtaisista
koulutus- ja kehitysprojekteistani, jos olen ollut työtön ja haluan
korostaa aktiivisuuttani.
Millainen
sinun suhteesi CV:n päivittämiseen on, laitatko heti uuden työn
tai koulutuksen listaan, vain pyyhitkö siitä pölyt vasta kun on
aivan pakko? Onko oman osaamisen tiivistäminen pariin lauseeseen
vaikeaa ja CV rönsyilee? Kiinnostukseni CV:n päivittämiseen ei
rajoitu vaan omaani, vaan hion yhtä antaumuksella myös muiden
ansioluetteloita. Jos kiinnostaa, niin laitetaan yhdessä CV:t
kuntoon!
Laura
Kokko
Kommentit
Jossain vaiheessa havahduin itsekin tuohon rönsyilyyn ja siihen, että en ole avannut tehtävänkuvien sisältöä. Toin päivittämisen myötä myös vähän värikkyyttä muutamaan ensimmäiseen toimenkuvaan lisäämällä yrityksen logon kyseisen työsuhteen kohtaan. Ja nykyään päivitän hakemuksen mukaan myös ansioluettelon - näin se palvelee kokonaisuutena tarkoitustaan.
Kuva on mielestäni tämän päivän must. Itselle ainakin tulisi tunne, että onko jokin syy, ettei kuvatulvan keskellä eläessämme halua laittaa kuvaa mukaan. Toki kuva saattaa olla täysin erilainen kuin henkilön fyysinen olemus. Tästä itse asiassa juuri keskustelimme kahden vastikään rekrytoineen ystävän kanssa. Kuva on sliipattu, valotus kohdillaan ja paikalle saapuu täysin toisen oloinen henkilö. Toinen ystävistäni kertoi myös, että hän mietti kovasti erään kandidaatin kanssa hakuprosessin etenemistä (kansainvälisellä alalla teollisuuden puolella), kun hakijalla ei ollut kuvaa. Samalla hän pohti työtehtävää ja sitä, mikä toimessa oli tärkeintä - esiintyminen vai pikkutarkkojen detaljien työstäminen. Hakija tuli valituksi, vaikka hän oli arka ja ujo myös haastattelussa - aivan nappi valinta toimenkuvaan. Esimiesasemassa olevan tulee näitäkin asioita pohtia, onko se tarpeen juuri kyseisessä positiossa. Kulttuurialalla toki niillä omilla refeillä ja kasvoilla on varsin paljon merkitystä. Ja oma naamataulu kyllä keikkuu mukana. :)
Linkediniä hyödynnän seuraavasti:
Kun tapahtumissa ja tilaisuuksissa tutustun uusiin ihmisiin tai kun kuulen tai luen henkilöstä, johon jostakin syystä nyt tai myöhemmin haluaisin olla yhteydessä tai jolle haluaisin esittäytyä tai jota yksinkertaisesti haluaisin seurata, etsin henkilön Linkedinistä ja lähetän kutsun. Moni on ilokseni samantien hyväksynyt kutsuni, kaikki eivät, mutta eivätpä kaikki edes aktiivisesti käytä tuota mediaa.
Viime päivinä iloni aiheena on ollut linkedin-yhteyden kautta kutsu henkilökohtaiseen tapaamiseen ja lähiaikoina tiedossa oleva työkeikka. Eli suosittelen profiilin laatimista!
CVn laatimista koskien:
-Työtehtävien ajankohta: Hyvin voi mainita esim 09/2016-11/2016, koska on eri asia olla kaksi kuukautta töissä kuin vuosi, ja maininta 2016-2016 näyttäisi oudolta.
-Mikäli sinulla on suosittelijoita, mainitse nimi ja organisaatio. Jos arvostamasi henkilö tuntee sinut hyvin, voit pyytää häntä suosittelijaksi, vaikka et olisikaan ollut samassa organisaatiossa työssä. Henkilö voi antaa sinusta referenssin ihmisenä, vaikka edustaisi eri alaa. Linkedin -yhteydet toimivat parhaassa tapauksessa referenssinä.
-Pituus: CV mahtuu kahdelle sivulle, kun karsit työtehtäviä. Karsiminen ei koske pelkästään tai suoranaisesti lyhyitä työtehtäviä. Mieti, mitä lisäarvoa työ, vaikka lyhytkin, on tuonut sinulle nykyiseen ammatilliseen suuntaukseesi, erityisesti siihen tehtävään, mihin nyt olet hakemassa. Kuvaile mielenkiintoisimpien työkokemustesi sisältöjä hieman.
-Vähemmän merkitykselliset työkokemukset voit mainita cv:ssä mutta jättää niistä tehtävien selostamisen. Jokainen tekee paljon töitä ansaitakseen elantonsa, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa.
-Vaikka poistat CVstä jotakin: Älä häpeä mitään työkokemusta. Kaikki elämänkokemus ja kaikki työkokemus on tärkeää ja muokkaa maailmankuvaasi.
-Muista, että rekrytoija ei ehdi lukea pitkiä hakemuksia. Pahimmillaan hakemuksia tulvii satoja. CV on parhaimmillaan ytimekäs ja sen verran informatiivinen, että sinut kutsutaan työhaastatteluun. Haastattelussa voit kertoa lisää. Muista myös, että hakemuskirjeesi tarkoitus on houkutella lukija lukemaan CV. Eli kirjoita ytimekäs hakemus, ytimekäs CV, pysy asiassa ja tee vaikutus. Tsemppiä kaikille työnhakuun!
Kuvan suhteen tuntuu vaatimustaso ainakin itselläni nousseen niin paljon että olin pitkään ilman kuvaa kun mikään muu kuin täydellinen ei muka kelvannut. Sitten sain valokuvaajan ottaman kuvan ja johan kirkastui koko cv kummasti! Nythän minä tungen sitä kuvaa joka paikkaan :)
Hyviä jatkopointteja listaukseen. Päivämäärien kanssa kannattaa tosiaan olla järkevä ja vähän tilanteen mukaan. Itse suosin aina selkeintä vaihtoehtoa.
Suosittelijat on hyvä lisä, joskus olen niitä myös laittanut mukaan. Kuntarekryssä taisi valmiissa kaavakkeessa olla joka työpaikan kohdalla paikka suosittelijalle. Eli kannattaakin pitää mielessä, että työpätkän tai yhteistyön päätyttyä kysäisee ikäänkuin varmuuden vuoksi että voinko jatkossa laittaa suosittelijaksi. Itselle koen jälkeenpäin kyselemisen hankalaksi, vaikka minultakin suosituksia on kyselty jälkeenpäin.
Minä taas pitäydyn suosittelijoissa visusti ihmisissä jotka ovat olleet samassa työpaikassa, usein esimiehenäni, tai sitten yhteisessä projektissa niin, että heillä varmasti on minusta kokemus työntekijänä, työparina tai kollegana. LinkedIn-yhteyksiä en pitäisi suosittelijoina, sillä monilla on tapana hyväksyä kaikki kontaktipyynnöt, vain niitä jotka ovat kirjoittaneet recommendationsin.
Mielenkiintoista listaus, laittakaa muutkin omia vinkkejä ja dos & dont´seja!
Kuvan tärkeydestä olen samaa mieltä bloggarin kanssa, siihen ei voi kiinnittää liikaa huomiota. Vaan miten saada itsestään onnistuneita päivitettyjä kuvia työnsä äärellä?
Samoin onnistuneet omat motot kertovat kirjoittajastaan jonkin uuden puolen.
Vaikka työssäni hoidan viestintää ja markkinointia, on itsestä aika harvoja käyttökelpoisia kuvia työn äärellä. Pitäisi oikein pysähtyä arjessa ja kuvaustilanteessa mennä itse kuvaan mukaan! Mutta eipä sitä tule ajatelleeksi kun itseään yleensä häivyttää taka-alalle ja nostaa asiakasta tai taiteilijaa etualalle. Backstage-tyyppiset kuvat tuotannoista ja projekteista jäävät usein ottamatta vaikka ne olisivat ensiarvoisen tärkeitä dokumentteja.
CV-kuvassa suosin hyvin pelkistettyä taustaa. Koen, että mitä tahansa tavaraa kuvassa näkyykin, tulee siitä helposti lavastetun oloinen. Myös tavarat saattavat assosioitua ihmisten mielessä eri tavalla kuin mitä ajattelit, siten välttäisin tulkinnanmahdollisuuksia.
Taustalla kannattaa kumminkin viestiä, mutta enemmänkin mielikuvan tasolla eikä konkreettisilla tavaroilla. Itselläni yhdessä promokuvassa on taustalla rosoinen kiviseinä, halusin siihen rouheaa tekstuuria sillä profiloiduin graafisen ja urbaanin taiteen asiantuntijaksi, nuorekasta katu-uskottavuutta näin keski-ikäistyvälle :)