Kulttuurialan ansioluettelot kuntoon

Olen ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana neljässä eri työvoimakoulutuksessa; kaksi pidempää koulutusta ja kaksi lyhyempää kurssia. Koulutukset ovat olleet erinomaisia, ajankohtaisia ja hyödyllisiä oman osaamisen päivittämiseen ja jäsentämiseen. Yhtenäistä kaikille on ollut ansioluettelon tai CV:n päivittäminen, josta olenkin kehittänyt itselleni pienen pakkomielteen tai vähintäänkin kieroutuneen harrastuksen.



Olin myös innoissani, kun vihdoin tajusin mennä LinkedIniin, taas yksi tapa tehdä näkyväksi ja jäsentää omaa osaamista! LinkedInin käyttäjäprofiili toimii eri tavalla kuin perinteinen CV, tai saati sitten verkkoportfolio, ja se vaatiikin ihan omanlaisensa panostuksen. Siitä kannattaa kumminkin ottaa mallia ja vinkkiä myös perinteisen paperisen CV:n jäsentelyyn ja teksteihin. Jos sinulla ei vielä ole LinkedIn-tiliä ja mielit työskennellä asiantuntijatasolla, tee se tänään ja tee se kunnolla.

Kulttuurialan töissä ansioluetteloita tulee nähtyä niin taiteilijoiden kuin kollegoiden tekeminä, esimerkiksi työ- tai näyttelyhakemuksissa, apurahahakemuksissa ja verkkosivustoilla. Usein ne ovat aika perinteisiä ja varman päälle tehtyjä, pitkiä ja luettelomaisia. Siellä ei näy juurikaan osaamispohjaisia CV:tä, vaikka pirstaleista ja monialaista osaamista voisi olla joskus parempi kirjoittaa auki esimerkiksi viiden keskeisen osaamisalueen kautta. Joskus taas taiteilijapersoona saattaa puskea niin voimakkaasti läpi, että lopputulos on sekava ja asiantuntijuus katoaa.

Jos et ole designvelho, käytä esim. Canva-ilmaisohjelman valmispohjia.
Niillä jokaisen CV näyttää trenditietoisen lifestyle-bloggaajan tekemältä!

Usein siirtyminen asiantuntijatasolle omalla urallaan ja tekemisessään vaatii näkökulman muutosta myös CV:n osalta. Silloin tarvitaan tiivistämistä ja kiteyttämistä, luopumista ja nostamista. Asiantuntija keskittyy vastuualueiden ja saavutusten konkretisoimiseen ja kuvailee opittua. Oppaita CV:n tekemiseen ja päivittämiseen on netti pullollaan mutta tässä omat vinkkini ja väittämäni kulttuurialan ansioluetteloon:
  • Älä kirjoita CV:hen CV, kyllä lukija tietää mistä on kyse. Pahin on Curriculum Vitae!
  • Kaksi A4 on maksimi ja minimi, on vaan pakko tiivistää ja jättää pois ne rakkaatkin ja kovalla työllä ansaitut kesätyöt. Vähemmän on enemmän ja tiivistäminen on taitolaji.
  • Älä erittele päivämääriä tyyliin 15.11.2016-31.1.2017, laita vain vuodet 2016-2017. Ei ketään kiinnosta niin tarkasti ja saat CV:hen lisätilaa sekä projektityöt näyttämään pidemmiltä!
  • Älä koskaan vähättele tehtyjä töitä kirjoittamalla ”palkkatuki”, ”harjoittelu”, ”työkokeilu”, vaan titteli ja työtehtävät riittävät. Iso osa työhistoriastani on jonkinlaista tuettua työtä, koska niin kulttuuriala toimii, eikä se yhtään vähennä työsuorituksen merkittävyyttä.
  • Kulttuurialan tekijöillä on usein muutakin osaamista, jopa kokonainen toinen ammatti. Tämän kehottaisin laittamaan varsinaisen oman alan työkokemuksen jälkeen otsikolla ”muu työkokemus”. Listaus, jossa on kulttuurialan töitä ja yhtäkkiä seassa jotain ihan muuta, antaa sekavan kuvan vaikka olisikin kronologisesti oikein.
  • Väitän, että kuva on pakollinen kulttuurialalla, kun tehdään paljon viestintää ja töitä ”omalla naamalla”. Ja että kuvan tulisi olla mieluummin liian skarppi kuin liian rento.
  • Väitän, että kulttuurialalla harrastukset eivät ole niin tärkeässä asemassa kuvaamassa persoonaasi ja mielenkiinnonkohteitasi, ellei niissä ole jotain oleellista hakemusta ajatellen, sillä kulttuurialan ihmiset nyt ovat kultturelleja ja usein persoonia jo muutenkin. Ehkä tilaa voisi antaa vaikka luottamus-, järjestö- ja yhdistystehtäville, jäsenyyksille tai apurahoille, palkinnoille ja stipendeille. Nämä tukevat myös asiantuntijuuttasi enemmän kuin työhön liittymättömät vapaa-ajan harrasteet.

Itselläni on yksi laaja tekstitiedosto, jossa on kaikki tieto kaikista työpaikoista, koulutuksista ja muista saavutuksista ja osaamisalueista. Siitä poimin kulloiseenkin tarkoitukseen tarvittavat tiedot, joka kerta vähän sisältöä vaihdellen. Välillä käytän perinteisempää CV:tä, välillä hakemukseen käy paremmin osaamispohjainen CV. Olenpa kehitellyt myös tavoitepohjaisen-mallin, jossa kerron aluksi ajankohtaisista koulutus- ja kehitysprojekteistani, jos olen ollut työtön ja haluan korostaa aktiivisuuttani.



Millainen sinun suhteesi CV:n päivittämiseen on, laitatko heti uuden työn tai koulutuksen listaan, vain pyyhitkö siitä pölyt vasta kun on aivan pakko? Onko oman osaamisen tiivistäminen pariin lauseeseen vaikeaa ja CV rönsyilee? Kiinnostukseni CV:n päivittämiseen ei rajoitu vaan omaani, vaan hion yhtä antaumuksella myös muiden ansioluetteloita. Jos kiinnostaa, niin laitetaan yhdessä CV:t kuntoon!

Laura Kokko

Kommentit

Leena Salmio sanoi…
Kiitos Laura hyvästä aiheesta, joka on Aina ajankohtainen. Monille ansioluettelon päivittäminen on se viimeinen asia, jota oikeasti jaksaa päivitellä - sekin pakosta. Ja sitten jos työ on ollut pitkäkestoista, ei sille ole ollut näkyvää tarvetta. Itse väitän, että ansioluettelon päivittämisen kautta tulee niissä pitkäkestoisissakin työsuhteissa pohdittua nimenomaan omaa osaamista ja asiantuntijuutta. Mikä on relevanttia kullakin hetkellä.

Jossain vaiheessa havahduin itsekin tuohon rönsyilyyn ja siihen, että en ole avannut tehtävänkuvien sisältöä. Toin päivittämisen myötä myös vähän värikkyyttä muutamaan ensimmäiseen toimenkuvaan lisäämällä yrityksen logon kyseisen työsuhteen kohtaan. Ja nykyään päivitän hakemuksen mukaan myös ansioluettelon - näin se palvelee kokonaisuutena tarkoitustaan.

Kuva on mielestäni tämän päivän must. Itselle ainakin tulisi tunne, että onko jokin syy, ettei kuvatulvan keskellä eläessämme halua laittaa kuvaa mukaan. Toki kuva saattaa olla täysin erilainen kuin henkilön fyysinen olemus. Tästä itse asiassa juuri keskustelimme kahden vastikään rekrytoineen ystävän kanssa. Kuva on sliipattu, valotus kohdillaan ja paikalle saapuu täysin toisen oloinen henkilö. Toinen ystävistäni kertoi myös, että hän mietti kovasti erään kandidaatin kanssa hakuprosessin etenemistä (kansainvälisellä alalla teollisuuden puolella), kun hakijalla ei ollut kuvaa. Samalla hän pohti työtehtävää ja sitä, mikä toimessa oli tärkeintä - esiintyminen vai pikkutarkkojen detaljien työstäminen. Hakija tuli valituksi, vaikka hän oli arka ja ujo myös haastattelussa - aivan nappi valinta toimenkuvaan. Esimiesasemassa olevan tulee näitäkin asioita pohtia, onko se tarpeen juuri kyseisessä positiossa. Kulttuurialalla toki niillä omilla refeillä ja kasvoilla on varsin paljon merkitystä. Ja oma naamataulu kyllä keikkuu mukana. :)
Unknown sanoi…
Hei kaikille,

Linkediniä hyödynnän seuraavasti:
Kun tapahtumissa ja tilaisuuksissa tutustun uusiin ihmisiin tai kun kuulen tai luen henkilöstä, johon jostakin syystä nyt tai myöhemmin haluaisin olla yhteydessä tai jolle haluaisin esittäytyä tai jota yksinkertaisesti haluaisin seurata, etsin henkilön Linkedinistä ja lähetän kutsun. Moni on ilokseni samantien hyväksynyt kutsuni, kaikki eivät, mutta eivätpä kaikki edes aktiivisesti käytä tuota mediaa.
Viime päivinä iloni aiheena on ollut linkedin-yhteyden kautta kutsu henkilökohtaiseen tapaamiseen ja lähiaikoina tiedossa oleva työkeikka. Eli suosittelen profiilin laatimista!

CVn laatimista koskien:
-Työtehtävien ajankohta: Hyvin voi mainita esim 09/2016-11/2016, koska on eri asia olla kaksi kuukautta töissä kuin vuosi, ja maininta 2016-2016 näyttäisi oudolta.
-Mikäli sinulla on suosittelijoita, mainitse nimi ja organisaatio. Jos arvostamasi henkilö tuntee sinut hyvin, voit pyytää häntä suosittelijaksi, vaikka et olisikaan ollut samassa organisaatiossa työssä. Henkilö voi antaa sinusta referenssin ihmisenä, vaikka edustaisi eri alaa. Linkedin -yhteydet toimivat parhaassa tapauksessa referenssinä.
-Pituus: CV mahtuu kahdelle sivulle, kun karsit työtehtäviä. Karsiminen ei koske pelkästään tai suoranaisesti lyhyitä työtehtäviä. Mieti, mitä lisäarvoa työ, vaikka lyhytkin, on tuonut sinulle nykyiseen ammatilliseen suuntaukseesi, erityisesti siihen tehtävään, mihin nyt olet hakemassa. Kuvaile mielenkiintoisimpien työkokemustesi sisältöjä hieman.
-Vähemmän merkitykselliset työkokemukset voit mainita cv:ssä mutta jättää niistä tehtävien selostamisen. Jokainen tekee paljon töitä ansaitakseen elantonsa, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa.
-Vaikka poistat CVstä jotakin: Älä häpeä mitään työkokemusta. Kaikki elämänkokemus ja kaikki työkokemus on tärkeää ja muokkaa maailmankuvaasi.
-Muista, että rekrytoija ei ehdi lukea pitkiä hakemuksia. Pahimmillaan hakemuksia tulvii satoja. CV on parhaimmillaan ytimekäs ja sen verran informatiivinen, että sinut kutsutaan työhaastatteluun. Haastattelussa voit kertoa lisää. Muista myös, että hakemuskirjeesi tarkoitus on houkutella lukija lukemaan CV. Eli kirjoita ytimekäs hakemus, ytimekäs CV, pysy asiassa ja tee vaikutus. Tsemppiä kaikille työnhakuun!
Laura sanoi…
Juuri tuo logon lisääminen on LinkedInin kautta tullut juttu, tuo hyvin visuaalista vaihtelua listamaiseen ansioluetteloon. Ehdottomasti hakemus ja cv kannattaa laittaa toisiaan tukevaksi ja täydentäväksi. Myös visuaalisesti toimivaksi pariksi.

Kuvan suhteen tuntuu vaatimustaso ainakin itselläni nousseen niin paljon että olin pitkään ilman kuvaa kun mikään muu kuin täydellinen ei muka kelvannut. Sitten sain valokuvaajan ottaman kuvan ja johan kirkastui koko cv kummasti! Nythän minä tungen sitä kuvaa joka paikkaan :)
Laura sanoi…
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Laura sanoi…
LinkedInin kautta tulee kyllä positiivisia yllätyksiä! Huolellinen ja päivitetty profiili madaltaa kynnystä yhteydenottoon myös hyvin epävirallisesti ja voi poikia vaikka mitä. Mahtavaa kuulla että olet saanut työkeikkaa LinkedInin kautta.

Hyviä jatkopointteja listaukseen. Päivämäärien kanssa kannattaa tosiaan olla järkevä ja vähän tilanteen mukaan. Itse suosin aina selkeintä vaihtoehtoa.
Suosittelijat on hyvä lisä, joskus olen niitä myös laittanut mukaan. Kuntarekryssä taisi valmiissa kaavakkeessa olla joka työpaikan kohdalla paikka suosittelijalle. Eli kannattaakin pitää mielessä, että työpätkän tai yhteistyön päätyttyä kysäisee ikäänkuin varmuuden vuoksi että voinko jatkossa laittaa suosittelijaksi. Itselle koen jälkeenpäin kyselemisen hankalaksi, vaikka minultakin suosituksia on kyselty jälkeenpäin.
Minä taas pitäydyn suosittelijoissa visusti ihmisissä jotka ovat olleet samassa työpaikassa, usein esimiehenäni, tai sitten yhteisessä projektissa niin, että heillä varmasti on minusta kokemus työntekijänä, työparina tai kollegana. LinkedIn-yhteyksiä en pitäisi suosittelijoina, sillä monilla on tapana hyväksyä kaikki kontaktipyynnöt, vain niitä jotka ovat kirjoittaneet recommendationsin.

Mielenkiintoista listaus, laittakaa muutkin omia vinkkejä ja dos & dont´seja!
Mia Nirhamo sanoi…
Kiitos ihanan konkreettisesta aiheesta! Tehdessäni Linkedinin omaa profiilia kävin koko työhistoriani läpi, ja miten hyödyllistä se olikaan. Siinä kirkastui se oma osaaminen ja omat kiinnostuksen kohteet, kun sitä katsoi lukijan silmin. Tunnistettavuus on tärkeää, eli että tunnistat itsesi työntekijänä profiilistasi, ja että taitosi ja osaamisesti tunnistetaan sieltä kaikkien työtehtävien ja päivämäärien seasta.
Kuvan tärkeydestä olen samaa mieltä bloggarin kanssa, siihen ei voi kiinnittää liikaa huomiota. Vaan miten saada itsestään onnistuneita päivitettyjä kuvia työnsä äärellä?
Samoin onnistuneet omat motot kertovat kirjoittajastaan jonkin uuden puolen.
Laura sanoi…
Oma posiivinen motto, vakuuttava hissipuhe tai inspiroiva tarina on aina hyvä keino vakuuttaa kuulija. Oman CV:ni alussa on laatikko jossa on parilla lauseella kiteytetty oleellinen asiantuntujuudestani ja kokemuksesta, vähän niin kuin LinkedInin kuvaus.

Vaikka työssäni hoidan viestintää ja markkinointia, on itsestä aika harvoja käyttökelpoisia kuvia työn äärellä. Pitäisi oikein pysähtyä arjessa ja kuvaustilanteessa mennä itse kuvaan mukaan! Mutta eipä sitä tule ajatelleeksi kun itseään yleensä häivyttää taka-alalle ja nostaa asiakasta tai taiteilijaa etualalle. Backstage-tyyppiset kuvat tuotannoista ja projekteista jäävät usein ottamatta vaikka ne olisivat ensiarvoisen tärkeitä dokumentteja.

CV-kuvassa suosin hyvin pelkistettyä taustaa. Koen, että mitä tahansa tavaraa kuvassa näkyykin, tulee siitä helposti lavastetun oloinen. Myös tavarat saattavat assosioitua ihmisten mielessä eri tavalla kuin mitä ajattelit, siten välttäisin tulkinnanmahdollisuuksia.
Taustalla kannattaa kumminkin viestiä, mutta enemmänkin mielikuvan tasolla eikä konkreettisilla tavaroilla. Itselläni yhdessä promokuvassa on taustalla rosoinen kiviseinä, halusin siihen rouheaa tekstuuria sillä profiloiduin graafisen ja urbaanin taiteen asiantuntijaksi, nuorekasta katu-uskottavuutta näin keski-ikäistyvälle :)