Menikö juna jo?




 Mitä on digitalisaatio? Digitalisaatio ei ole asioiden muuttamista sähköiseen muotoon, vaan prosessi, jossa kehitetään muun muassa palveluja teknologian ja digitalisoinnin avulla. Moni mieltää digitalisaation kylmäksi ja kaupalliseksi megatrendiksi, mutta sillä on paljon sovelluskohteita ja paikkoja jossa sitä voi hyödyntää. Koska digitalisaatio on jo saanut jalansijaa eri aloilla, ei kulttuurikenttäkään voi siltä välttyä. Vaikka pelätään, että digitalisaatio ja asioiden siirtyminen verkkoon tuhoavat pahimmillaan olemassa olevan esittävän taiteen ja muut kulttuurin muodot, on ymmärrettävä, ettei liikkeelle lähtenyttä junaa voi pysäyttää. Valintakysymys on, hyppääkö junaan, jääkö asemalle, vai pahimmassa tapauksessa jää junan jyräämäksi. Pelko syntyy usein siitä, että joku asia on tuntematon. Kun siihen tutustuu, pelko usein hälvenee.

Kulttuurikenttään ja taidemaailmaan kuuluu paljon erilaisia taiteen muotoja ja monet pelkäävät, että taiteen arvo kärsii, mitä enemmän taidetta yhdistetään digitalisaatioon. Digitalisaatio voi kuitenkin parhaimmillaan tuoda lisää ihmisiä taiteen pariin, lisätä saavutettavuutta ja mikä mielestäni parasta ja jännittävintä, tuoda esiin kokonaan uudenlaisia taiteen muotoja. Kulttuuriala on jo lähtölaiturilla, aloittamassa matkaa kohti digitalisaation täyttä hyödyntämistä. Musiikki ja elokuvat ovat jo siirtyneet menestyksekkäästi myös verkkoon, mutta paljon on kuitenkin vielä tekemistä. Varsinkin näyttämötaiteiden, museoiden ja esimerkiksi taidenäyttelyiden tulisi lunastaa paikkansa junassa ja miettiä, kuinka digitalisaatio saataisiin muun muassa osaksi asiakaskokemusta. Pelkästään lipunmyynnin siirtäminen verkkoon ei riitä, vaan mielestäni enemmän tulisi keskittyä siihen, kuinka digitaaliset sovellukset ja palvelut saadaan osaksi kulttuurimaailmaa.  Uusia sovelluksia ja digitaalisia alustoja on kehitetty jo monenlaisten toimintojen tueksi ja monet suuret tapahtumat ovat ymmärtäneen, että esimerkiksi tapahtuman omalla sovelluksella on suuri lisäarvo asiakkaalle.  

Paljon puhutaan taiteen ja kulttuurin saavutettavuudesta ja sen parantamisesta teknologian keinoin, missä digitalisaation kehitys on olennaista. On kuitenkin muistettava, että suuri osa erilaisista taiteen lajeista on sellaisia, joiden kokemus vaatii täydellisesti onnistuakseen yleisön fyysisen läsnäolon. Digitalisaation tarkoitus ja hyöty ei mielestäni olekaan siinä, että kaiken taiteen tulee ”digitalisoitua” tai muuttua sarjaksi koodeja bittiavaruuteen. Kyse on digitalisaation tuomisesta yhdeksi osaksi kulttuurimaailmaa ja taidekenttää, sekä tuoda ihmisille mahdollisuus kokea taidetta usealla eri tavalla. Taiteen kuluttaminen fyysisesti läsnä olemalla ja esimerkiksi kotoa käsin virtuaalisesti kokemalla eivät ole toisensa poissulkevia tapoja nauttia kulttuurista.

Digitalisaation junalla on monta määränpäätä, istu junaan ja nauti maisemista. Sinä päätät mihin olet matkalla, vai matkustatko ollenkaan.

Sini Kjelin

Kommentit

Unknown sanoi…
Naulan kantaan Sini! Apurahapuolella digitalisaatio on näkynyt siinä miten esimerkiksi apurahoja nykyään haetaan sähköisesti. Pointti on, että ei riitä että olemassaolevat paperilomakkeet viedään verkkosovelukseen ja todetaan, että nyt on homma hanskassa. Koko prosessi apurahojen hakemisesta aina käyttöselvityksen palauttamiseen pitää mallintaa. Onko nykymalli toimiva vai pitääkö prosessia parantaa. Usein pitää, ja tämä on se aikaavievä vaihe! Vasta tämän jälkeen voidaan alkaa miettiä millainen verkkoalusta parhaiten palvelisi prosessia. Ja sitten kun vielä muistetaan testata pilottia oikeilla käyttäjillä!
Unknown sanoi…
Erittäin kiinnostava ja ajankohtainen aihe Sini, kiitos! Vierailen tasaisin väliajoin eri museoiden vaihtuvissa näyttelyissä ja ehdottomaksi suosikikseni on vuosien varrella muodostunut Lontoon Victoria & Albert Museum. Havahdun usein pohtimasta, mikä minuun vetoaa näyttelyissä käydessä ja miksi koen näyttelyn omalta osalta enemmän tai vähemmän vaikuttavaksi kokonaisuudeksi.

Victoria & Albert Museumin näyttelyiden suhteen olen todennut jokaisen vierailun jälkeen samaa: Näyttelyssä käytetyt teknologian tehokeinot ovat kerta toisensa jälkeen ylittäneet odotukseni. Muodista kertovassa näyttelyssä lasisen pyramidin sisälle toteutettu liikkuva 3D-kuva saa minulle aikaan kylmät väreet vielä vuosienkin jälkeen ajatellessa. Toisessa näyttelyssä pääsin miksaamaan Pink Floydin kappaleita ja kuulemaan reaaliajassa oman taidonnäytteeni langattomista kuulokkeista. Kaiken kaikkiaan melko pieniä ja yksinkertaisia kikkoja, mutta kokonaisuudesta poistettaessa kokemuksen ero olisi tuntuva.

Digitalisaatio on osoittanut vahvuutensa nykymaailman pelikentällä ja toivon vastaavia kokemuksia kulttuurin parissa entistä enemmän - ei kikkailun itsensä vaan digitalisaation mahdollistaman lisäarvon vuoksi.
Unknown sanoi…
Kiitos Sini, hyvä avaus! Olen täysin samaa mieltä siitä, että kulttuurialalla on erityisen hyvä mahdollisuus sekä että -malliin digitaalisuuden suhteen. Junien lipunmyynti ja pankkipalvelut ovat aika lailla joko tai, mutta kulttuuripalveluilla ei mielestäni ole tätä vaaraa. Päin vastoin. Jos digitaalisella palvelulla saa yleisön innostumaan, voisi ajatella, että sama innostunut yleisö löytää digisisällön kautta myös live-esiintymiset ja live-esineet. Ja jos niihin paljon kytättyihin kävijämääriin laskee myös digivisiitit, niin johan kannattaa!

Museoissa on lähivuosina ryhdytty käyttämään Museoliiton omaa Seinätön museo -alustaa. (http://www.museoliitto.fi/seinatonmuseo) Se mahdollistaa esimerkiksi harvakseltaan avoinna pidettävien museokohteiden esittelyn yleisölle myös aukioloaikojen ulkopuolella. Lisäksi esimerkiksi arkeologiset kohteet voivat herätä henkiin tämän tai muun vastaavan sovelluksen avulla.

Itseäni tämä innostaa erityisesti saavutettavuuden näkökulmasta. Kuka tahansa, mihin kellon- ja vuodenaikaan tahansa, ilman pääsylippua, saa mielenkiintoista tietoa vaikkapa lähialueensa museokohteesta, joka on auki vain arkisin keskellä päivää ja jonne ei sen vuoksi ikinä ehdi käymään. Digitaalisiin alustoihin saa helposti myös informaatiota useilla eri kielillä sekä näkövammaisille soveltuvasti ääniopasteilla, mitä perinteinen kyltitys ei oikein salli.

Innolla odotan seuraavan sukupolven sovelluksia – ja asiantuntijoiden kasvavaa intoa tuottaa tietoa jaettavaksi palveluihin. Tulevaisuudessa asiantuntijatieto toivottavasti myös toimii alustana digitaalisille oppimisympäristöille. Kuinka siistiä olisikaan vaikkapa 5-luokkalaisena päästä koulussa opitun ja etsityn tiedon perusteella rakentamaan esihistoriallista ”todellisuutta” jollekin koulun läheiselle kukkulalle, joka tiedetään vanhaksi asuinpaikaksi…
Unknown sanoi…
Haluan kommentoida Ainon kommenttiin, että Vantaalla on myös seinättömän museon hankkeena toteutettu Vantaan kaupunginmuseon ja Viheryksikön toimesta Historialliset jokikävelyt -sovellus älykännykälle. Sen avulla voi tutustua Vantaan jokivarsien luontoon sekä arkeologisiin ja kulttuurihistoriallisiin kohteisiin. "Vantaan historialliset jokikävelyt -mobiilioppaan kolme reittiä kiertävät Keravanjoen, Vantaanjoen ja Mätäojan varsilla. Reitit on suunniteltu kierrettäväksi joko jalan tai pyöräillen. Niitä voi seurata älypuhelimella, tabletilla tai tietokoneella osoitteesta tarinasoitin.fi/jokikavelyt."
Unknown sanoi…
Sini, kiitos kun nostit aiheen esille. Lisäisin vielä youtuben mahdollisuudet lasten- ja nuortenkulttuurin rikastamisessa. Tubettaminen voisi hyvin levitä myös enemmän taide- ja kulttuuripuolelle. Esim. lastenkirjatubettajia on ainakin Ruotsissa, ja kotimaassammekin on jo jotain tehty sillä saralla. Tubetusmeininkiä on yhdessä tulevassa hankkeessani, ja odotan innolla, miten homma lähtee edistymään. On varmasti sanomattakin selvää, että nuortenkulttuurissa kiinnostusta riittää tuohon suuntaan.
Leena Salmio sanoi…
Kiitos Sini hyvästä aiheesta, olen samaa mieltä asiasta - digitalisaatiota ei pidä ajatella kulttuuripuolella ulkopuolisena tai erillisenä asiana vaan yhtenä mahdollisuutena muiden mukana. Ja muistetaan Mirvan kommenttiin lasten- ja nuortenkulttuuriin viitaten, tulevaisuuden sukupolvi on vahvasti digimaailmassa kasvavia, heille tulee tarjota myös enenemässä määrin kiinnostavia elämyksiä niin museoiden kuin muiden kulttuurikohtaamisten kautta.

Tässä vielä lastenkirjallisuuden puolelta esimerkki, Step in Booksin Mur-sovellus voitti Bolognan lastenkirjamessuilla 2017 (saanut myös muita tunnustuksia) AR-palkinnon. Kaisa Happosen kirjoittama ja Anne Vaskon kuvittama ihastuttava Mur-kirja herää eloon omalla tavallaan. Se ei toista pienen karhun tarinaa samanlaisena vaan se tuo rikastetta - digitaalista sisältöä, joka ei tarvitse olla painetun kirjan toistoa. https://youtu.be/IGczZqHDUrU
Sini sanoi…
Kiitos kaikille kommentoinnista. Kun kirjoitin alkuperäisen blogitekstini, olin juuri aloittelemassa työtäni yrityksessä, joka tekee uraa uurtavaa työtä uusien teknisten ja digitaalisten innovaatioiden parissa. Näiden kuukausien aikana olen saanut seurata mielenkiinnolla lähietäisyydeltä, kuinka uusista ideoista muovataan työkaluja eri alojen hyödynnettäväksi. Taiteen ja kulttuurin rikkaus ei ole riippuvainen uudesta teknologiasta ja digitaalisuudesta, mutta Amandan sanoin se tuo lisäarvoa. On upeaa saada olla edesauttamassa tällaisten ratkaisujen soveltamista myös kulttuurin puolelle.