Pomppulinna ei riitä
Suomessa tehdään laadukasta lastenkulttuuria. Otsikolla
viittaan Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton Kuntavaalikampanjaan 2017,
jossa yksi kahdeksasta teesistä oli lasten oikeus laadukkaaseen ja
taiteellisesti korkeatasoiseen kulttuuriin. Suurelle yleisölle lastenkulttuuri
on kuitenkin usein puuhastelua; pomppulinnaa ja kasvomaalauksia. Todellisuus on
jotain aivan muuta kuin puuhastelua, mutta arvostuksen puute aiheuttaa resurssien vähyyttä. Mitä resurssien ja arvostuksen lisäämiselle olisi tehtävissä?
Lukemattomat ammattiteatterit ja -orkesterit tuottavat korkeatasoisia
esityksiä ja konsertteja ja taiteelliset työryhmät laadukkaita näyttelyitä. Näitä
toimijoita on kiittäminen lasten kasvattamisesta kulttuuria kuluttaviksi
aikuisiksi. Paikallisesti homma toimii, mutta saavutettavuuden näkökulmasta kiertävien
kulttuuripalveluiden tilanne on toinen. Ongelmana on siis esitysten ja
näyttelyiden kierrättäminen ja levittäminen. On surullista resurssien
haaskaamista valmistaa hieno, kunnianhimoinen taiteellinen tuotos, joka
saavuttaa yleisönsä vain muutamia kertoja. Lastenkulttuurin kentältä puuttuu
välittäjiä ja agentteja. Meillä on ostajia ja sisällöntuottajia, mutta he eivät
löydä toisiaan.
Löysin sattumalta teatteriesityksiä välittävän sivuston
esitystori.fi, joka pikaisella vilkaisulla oli selvästi aktiivisessa käytössä
teattereiden osalta. Miksi en ollut palveluita itse ostavana toimijana ikinä
kuullutkaan kyseisestä sivustosta? Pikainen toimistogallup paljasti, etteivät
kolleganikaan olleet kuulleet siitä. Ei riitä, että perustetaan uusi
tietokanta, jos sen markkinointi ja tiedotus jää kesken. Ilmeisesti kyseisen
sivuston ylläpitäjät olivat tiedottaneet sisällöntuottajia, mutta eivät
asiakkaita. Esitystori.fi -sivustossa on kuitenkin potentiaalia.
Hienoa työtä tekee Konserttikeskus ry, joka välittää
laadukkaita lastenkonsertteja eri puolille Suomea. Organisaation toiminnalla on
merkittävä taiteilijoita työllistävä vaikutus. Kiertueet on koordinoitu
kustannustehokkaasti. Lastenkulttuuriala tarvitsee ”Konserttikeskuksen” myös
teatteri- ja sirkustaiteelle, mutta miksei myös visuaalisille taiteille
näyttelyiden muodossa. Ehkäpä ”Lastenkulttuurin ohjelmatoimisto” voisi olla yksi
keino lisätä lastenkulttuurin kannattavuutta, näkyvyyttä ja vaikuttavuutta.
Levittämällä lastenkulttuuria kustannustehokkaammin, tulisi
toiminnasta kannattavampaa ja siten lastenkulttuuri saisi näkyvyyttä ja lisää
resursseja sekä jalansijaa vakavasti otettavana kulttuurin muotona.
Pääsiäisen tienoilla lastenkulttuurikenttää puhutti Taneli
Heikan kolumni ”Lapset ja lastenkulttuuri ansaitsevat talon ykköspaikalta
Suomessa”, jossa Heikka kertoi vierailleensa Tukholman Junibackenissa ja
saaneensa matkalla idean Lasten maailmasta:
”Olisiko aika, että lapset ja lastenkulttuuri nostettaisiin
Suomessakin ykköspaikalle? Vaikkapa nyt sille paikalle Helsingin
Eteläsatamassa, johon Guggenheimin upottua on kaavailtu pääkaupunkiseudun noin
sadatta tilaa tarkastella valtaa pitäneiden aikuisten muotokuvia ja
oivaltavasti taivutettua vaneria.”
Ideana tämä on tietysti loistava, ehdottomasti kannatettava
ja varmasti laadukasta ’ei pomppulinnaa’. Sittemmin Heikka on saanut aikaan
oikean kansanliikkeen ideansa ympärille. Talo palvelisi etupäässä turismia ja
pääkaupunkiseutua, joten saavutettavuuden nimissä olisi yhä tärkeää huolehtia
lastenkulttuurista myös periferiassa. Ehkä lastenkulttuuri kaipaa suuren
lippulaivan, jotta lasten taide- ja kulttuurikasvatuksen tärkeys saadaan nostettua
suuren yleisön tietoisuuteen.
Mirva Aalto
Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto, Kuntavaalikampanja
2017,
http://www.lastenkulttuuri.fi/liitto/lausunnot-ja-kannanotot/
http://www.lastenkulttuuri.fi/liitto/lausunnot-ja-kannanotot/
Taneli Heikan kolumni: Lapset ja lastenkulttuuri ansaitsevat
talon ykköspaikalta Suomessa, https://yle.fi/uutiset/3-10153150
Kommentit