Sisäisestä motivaatiosta, tuottamisesta ja taiteesta


Yksityisellä sektorilla työskentelevä tuttavani kysyi minulta, mitä kulttuurituottaja tekee työkseen? Innostuin kysymyksestä, koska harvoin pääsee kertomaan alaa tuntemattomalle ihmiselle tiivistetysti kulttuurituottajan ammatista. Nopeasti innostus muuttui hämmennykseksi: Miten saan kuvailtua alaa ymmärrettävästi, tiivistetyssä muodossa ja ilman, että pidän tunnin monologin aiheesta? Aloitin kertomalla, että kulttuurituottaja voi työskennellä tapahtumatuottajana, kunnallisena kulttuuurituottajana, musiikin- tai elokuvatuottajana tai vaikka osallisuuden asiantuntijana, siis hyvin erilaisissa tehtävissä. Itse asiassa tuottaja voi tuunata uraansa ja osaamistaan hyvin eri suuntiin. Kuulija kävi jo levottomaksi, joten kiteytin asian sanomalla, että tuottaja on kulttuurihankkeiden mahdollistaja.

Tämän lyhyen ja kysyjälle luultavasti epätyydyttävän keskustelun jälkeen jäin miettimään, millainen kuntasektorin kulttuurituottaja minä olen. Entä millainen haluan olla? Työelämän murroksessa myös tuottajan työ on muutoksessa ja osaamisen vaatimukset tuntuvat välillä kovilta. Paineita omien osaamisalueiden laajentamiseen riittää. Tätä olen pohtinut myös viimeaikoina työstäessäni sähköistä portfoliota. Mikä on terävä kärkeni, jolla tähtään omaan unelma-ammattiini? Tai ehkä olen jo unelmatyössäni, koska olen ollut niin onnekas, että olen voinut tuunata työtäni.

Omaa työtä ja asiantuntijuutta pitää tuunata. Täytyy löytää oma ”core” ja vastata kysymyksiin: Kuka minä olen? Mitä minä haluan? Kuka kontrolloi minun elämääni? Näin jakoi oppejaan Hintsa Performancen Annastiina Hintsa Yle Puheessa. Kyllä, on tärkeää tietää kuka on ja mitä haluaa ja vieläpä tekeekö itse omia päätöksiään, vai vaikuttaako valintoihin esimerkiksi asuntolaina tai sosiaalinen paine. Jatkoin Yle Puheen kuuntelua, koska juttu alkoi tosissaan kiinnostaa. Psykologian professori Katariina Salmela-Aro puhui sisäisestä motivaatiosta, jota edesauttaa työn tuunaaminen eli mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön. Samaa aihetta käsittelevät Frank Martela ja Karoliina Jarenko julkaisussa Sisäinen motivaatio –Tulevaisuuden työssä tuottavuus ja innostus kohtaavat. Heidän mukaan juuri yksittäisten työntekijöiden sisäinen motivaatio on tavoittelemisen arvoista ja olennainen asia työkulttuurin muutoksessa ja työn tuottavuudessa.

Olen tehnyt kohtuullisen pitkän uran kunnallisena kulttuuurituottajana. Olen järjestänyt paljon tapahtumia ja tapahtumakokonaisuuksia, tilannut bajamajoja ja tehnyt turvallisuussuunnitelmia, mutta ne työt eivät enää anna tyydytystä. Sisäinen motivaatio puuttuu. Olen myös organisoinut suuren määrän taidekasvatukseen liittyvää toimintaa yhdessä taiteilijoiden kanssa, ja siitä olen pitänyt, paljon.

Sisäinen motivaationi on vienyt minua työtäni tuunaten yhä enemmän työskentelemään taiteilijoiden kanssa. Ymmärrän ja arvostan heitä ja heidän ammattitaitoaan. He taas osaltaan arvostavat minun osaamistani. Ajattelen olevani tulkki ja mahdollistaja taiteilijan ja rahoittajan tai asiakkaan välissä. Taidekasvatuksen mahdollistajana pääsen vaikuttamaan hiukan myös sisällöntuotantoon, mikä motivoi minua työssäni. Kaiken keskiössä on minulle tärkeimpänä taiteen välittäminen asiakkaille.

Tapahtumatuottajia tarvitaan tapahtumien maassamme, mutta tapahtumatuottaminen ei kuulu minun ammatilliseen urasuunnitelmaani. Tapahtumatuotannon työtehtävät ja joskus myös lopputulos ovat liian kaukana taiteesta ja kulttuurista. Janne Saarakkala kirjoitti provosoivan osuvasti Voima-lehden pääkirjoituksessa ”..samalla tavalla kuin viinasta viedään nyt alkoholi ja kolasta sokeri, taidetarjonnasta on katoamassa taide.” Myöskään minä en halua, että omasta työstäni katoaa taide. Silläkin uhalla, että kuulostan sentimentaaliselta idealistilta, minun mielestäni taide on tärkeää, se muuttaa maailmaa. Taiteen takia lähdin tälle alalle. Loppupelissä se mitä ansioluettelossani on tai ei ole, ei oikeastaan ole niin kovin merkitsevää, jos minulla jo on mielekäs työ. Merkitsevää on se, että saan tehdä työtä, johon minulla on sisäinen motivaatio. Silloin olen tehokas ja tuottelias työntekijä, joita työelämässä tarvitaan ja joiden perään yhteiskunta, äänitorvinaan nyt vaikkapa Hintsa, Salmela-Aro ja Martela & Jarenko, kuuluttaa. Eikö olisikin mahtava win-win-tilanne, jos työntekijät löytäisivät sisäisen motivaation ja osaamisensa terävän kärjen työssään?

Mirva Aalto

Lähteet:
Martela, Frank & Jarenko, Karoliina 2014. Sisäinen motivaatio. Tulevaisuuden työssä tuottavuus ja innostus kohtaavat. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3 / 2014.
Voima 6 / 2018. Pääkirjoitus ”Jos ei tehdä enää taidetta, on sota.” Janne Saarakkala.
Yle Puhe 21.12.2017. Tiina Lundbergin huoltamo. Oletko voikukka, tulppaani vai orkidea? Miten motivoidut? https://areena.yle.fi/1-4302516

Kommentit

Yksinsuoltaja sanoi…
Hyvä puheenvuoro, jossa oli paljon tunnistettavaa. Minäkin olen toiminut pitkään samassa kulttuurialan tehtävässä ja tunnustelen nyt vähän ihmeissäni, mistä se oma osaamisen kärki oikein löytyy. Työni on mielekästä ja vastaa arvojani, mutta merkitykset laimenevat vuosien mittaan, jos muutosta ja kehitystä ei tapahdu. Siinä mielessä koulun penkille hakeutuminen on hyvä ensiapu motivaatiopulmiin. Kun näkee, miten oma työ asettuu koko kentälle ja on osa ajankohtaista keskustelua, se oman osaamisen corekin saattaa näyttää itsensä.
Unknown sanoi…
Kiitos Mirva ja Tanja! Tosi mielenkiintoista lukea pohdintojanne. Eikä vähiten siksi, että omani ovat saman suuntaisia. Oltuani pitkään samassa työssä - jonka sisällön tuunaaminen ei ole ollut kovin helppoa - tunnen taantuvani ja menettäväni sekä työn iloa että asiantuntijuuden tunnetta. Teitä taas ihailen: Mahtavia, rautaisia asiantuntijoita! Pohdintanne vinksauttivat omanikin hiukan eri asentoon.

Sitäkin olen miettinyt, että mistä se sisäinen motivaatio ja into kumpuaa? Ja ennen kaikkea, mikä sen tappaa? Jos ennen mukavalta tuntunut työ alkaa yhtäkkiä ärsyttää, onko parempi ryhtyä työnhakuun vai ihan ensin katsoa itseään lempeästi peilistä ja kysyä, että onko kaikki hyvin?
Tyra Therman sanoi…
Haluan myös kompata tuota sisäisen motivaation tärkeyttä ja haihtuvaisuutta. Tämä taitaa olla erittäin kekseinen pohdinta usealla kurssitoverilla ja tämän kanssa olen itsekkin kamppaillut. En halua missäännimessä myntää että liittyy ikään( 40-vuotta juuri täyttäneenä), mutta useamman vanhan kulttuurin viisauksista löytyy teorioita juuri tämän maagisen 40-vuoden tietämillä tapahtuvasta arvojen muutoksesta ja päästämisen tunteesta, jotka saattaa ahdistaa tai vain vapauttaa muiden odotuksilta. Peräänkuulutan rohkeutta kyseenalaistaa omaa identiteettiä ja mikäli se ammatti/ ura minkä on valinnut on tosiaan se oikea tällähetkellä. Me muutumme, maailma muuttuu ja olisi naivia ajatella etteikö asenteemme työhön muuttuisi.