Toimenpiteitä tarvitaan kulttuurialan työsuojelun kehittämiseksi

Kohta vuoden ajan olemme seuranneet maailmanlaajuista keskustelua elokuva-alalla erityisesti vaietusta seksuaalisen häirinnän laajuudesta. #Me too -keskustelun myötä mediassa on alettu puhua avoimemmin epäasiallisista käytännöistä muutenkin työelämässä. Puhutaan työntekijän voimattomuudesta ja turvattomuudesta. 

Suomen elokuvasäätiön ohjeistuksessa seksuaalista häirintää kohdanneelle neuvotaan uhria pyytämään “työtoverin, työsuojeluvaltuutetun tai luottamusmiehen apua.” Neuvotaan myös tarvittaessa kääntymään työterveyshuollon puoleen.

Kulttuurituottajana kuten elokuva-alalla koordinaatiotehtävissä toimivallakin ongelmana työsuhteissa on usein tuotantokohtaisuus ja työsuojeluvaltuutettujen puute. Kiire ja lyhyet työsuhteet johtavat siihen, että työntekijöitä ei riittävästi perehdytetä työtehtäviin ja organisaatioon, työsuojelusta ei puhuta eikä sitä tunneta, työsopimukset laaditaan hätäisesti tai puutteellisesti ja selkeä luottamusmies tai -nainen puuttuu organisaatiosta kokonaan. Esimerkiksi yhdistysmuotoisissa organisaatioissa työsuojelulakien noudattamisesta jättäytyminen on usein ennemmin sääntö kuin poikkeus. Työterveys on tarjolla pienten organisaatioiden työntekijöille vain harvoin. Työoloja koskevissa epäkohdissa työntekijä on usein työntekijän armoilla. 

Elokuva- ja kulttuurialan tuotannoissa kiireen tuottama stressi ja henkinen paine sekä siitä johtuvat työturvallisuusriskit lienevät suuremmat, kuin mitä otetaan tavallisesti vakavasti. Stressiä onkin usein vaikea ennakoida ja arvioida etukäteen. Tuotannot aloitetaan taustatyöllä ja rakennuspalikat löytävät paikkansa vähä vähältä. Kiireen määrä lisääntyy yleensä viime metreillä. Tuottajan terveys ja työhyvinvointi ovat usein lyhyitä aikoja äärimmäisellä koetuksella. Yöunet kärsivät, vapaahetkiä ei ole, liikunnan määrä vähenee, sosiaalinen elämä kärsii. 

Pienissä organisaatioissa, joissa työskentelee säännöllisesti alle kymmenen henkilöä, ei ole lakisäänteistä pakkoa työsuojeluvaltuutetulle. Silti työsuojeluvaltuutettu olisi hyvä olla nimettynä. Tämä nimetty henkilö voisi tarkistaa työntekijöiden työtilojen edellytykset ja edistää tarvittavien hankintojen tekemistä. Työsuojelulain mukaisesti “työsuojeluvaltuutetulla ja varavaltuutetuilla on työsuojelun valvontalain perusteella oikeus saada koulutusta työsuojelua koskevista säännöksistä ja ohjeista sekä muista yhteistoimintatehtävien hoitamiseen kuuluvista asioista. Koulutuksesta ei saa aiheutua koulutettavalle kustannuksia eikä ansion menetyksiä.” Näin siis silloin, kun organisaatiossa työskentelee säännöllisesti vähintään kymmenen henkilöä. Pienissä 1-9 säännöllisesti työssä käyvien henkilöiden organisaatioissa, joita kulttuurialan organisaatiot ja elokuvatuotantoyhtiötkin usein ovat, ei tällaista lakisääteisyyttä siis ole. Työoloja koskevissa asioissa työntekijän ainoa mahdollisuus on ymmärtävä esimies, jolle voi puhua. 

Tuottajalla ei ole useinkaan henkisen ja fyysisen jaksamisen suojana muuta kuin itsetuntemuksensa ja omien voimiensa arviointi ja sääntely. Itsenäistä työtä tekevän tuottajan tukena voi olla tiivis työryhmä, jossa tehtävät jaetaan osaamisen ja jaksamisen mukaan tasapuolisesti. Viime kädessä tuottajan on kuitenkin itse huolehdittava omasta jaksamisestaan ja suunniteltava työnsä niin rautaisesti, että paineen alle ei pääse tukehtumaan.

--

Freelance -tuottajan vinkit pienten organisaatioiden oma-ehtoista työsuojelua koskien:

Hyvän valaistuksen, ilmastoinnin, työskentelyergonomian ja toimivien saniteettitilojen lisäksi työpaikoilla pitäisi huomioida myös taukojen, erityisesti liikunnan tärkeys. Intensiivisen työrupeaman aikana kannattaa esimerkiksi säännöllinen läppäristä silmien nostaminen, viiden minuutin jaloittelu kerran tunnissa, kännykätön pyrähdys korttelin ympäri, raikkaan ulkoilman haukkaaminen sekä vaikka romaanin lukeminen tai lehden selailu ruokailun yhteydessä työmailien sijaan. Illalla kotijumppa tai lyhytkin uinti ja saunominen tekevät hyvää sekä mielelle että keholle. Kunnon yöunet kannattaa nauttia silloin, kun väsyttää ja levätä silloin, kun päätä särkee. Jos kuitenkin joskus heräät yöllä ja työasiat tulevat mieleesi, mutta tunnet levänneesi edellisinä öinä riittävästi, voit oman harkintasi mukaan nousta tekemään yötöitä. 

Työputken viime rutistuksella väsymyksen voi voittaa lyhytkestoisesti myös tahdonvoimalla, ja hyvästä valmistelusta Sinulle tulee levollinen mieli, kun tiedät kaiken olevan hyvin hallussa. Voit osallistua tapahtumaasi vaikka hieman väsyneenä ja nukkua sitten syvät unet, kun kaikki on ohi.

Silva Rikala