Moukka mahdollistaja - kulttuurituotannon uusi supersankari?
Mitä seuraa, kun elämäänsä ja työhönsä
kyllästynyt, kaupan alan kestopuurtaja, päättää hakea opiskelemaan
kulttuurituottajaksi?
En tiedä mitä tapahtui. Oliko syynä tilapäinen, tai kenties pysyvämpi mielenhäiriö? Kulman takana vaaniva keski-iän kriisi? Vaiko sittenkin sadasseitsemäskymmenesneljäs asiakkaan ”Tämä on sitten varmaankin ilmainen?” kommentti hintalaputtomaan tuotteeseen? Se oli sitten siinä, lukemattomat vuodet kaupan alalla. Milloin missäkin roolissa kestohymyillen niin, että illalla itketti, jos ei muu niin poskilihasten jumi. Pakenin tulostavoitteita ja myyntikäyriä tapahtumatuottajan koulutukseen, piilouduin ilmapallomereen ja serpentiinisateeseen odottamaan uutta ja uljasta uraani. Hautasin myymäläpäällikkö-persoonani jonnekin syvälle sisimpääni, siivoojan ja baarimikon viereen.
Kuva: Danilo Batista, Unsplash |
En tiedä mitä tapahtui. Oliko syynä tilapäinen, tai kenties pysyvämpi mielenhäiriö? Kulman takana vaaniva keski-iän kriisi? Vaiko sittenkin sadasseitsemäskymmenesneljäs asiakkaan ”Tämä on sitten varmaankin ilmainen?” kommentti hintalaputtomaan tuotteeseen? Se oli sitten siinä, lukemattomat vuodet kaupan alalla. Milloin missäkin roolissa kestohymyillen niin, että illalla itketti, jos ei muu niin poskilihasten jumi. Pakenin tulostavoitteita ja myyntikäyriä tapahtumatuottajan koulutukseen, piilouduin ilmapallomereen ja serpentiinisateeseen odottamaan uutta ja uljasta uraani. Hautasin myymäläpäällikkö-persoonani jonnekin syvälle sisimpääni, siivoojan ja baarimikon viereen.
Henkseleitä paukutellen luin itseni
tapahtumatuottajaksi, joka sujui ilman suurempia ongelmia. Intoilin uudesta
minästä, jonka erikoisalaa olisivat tulevaisuudessa juuri ne hienoimmat ja
puhutuimmat tapahtumat. Nälkä kasvoi perinteisesti syödessä ja tein radikaalin
ratkaisun irtautua lopullisesti kaupan alalta ja opiskella lisää. En ollut
uskoa silmiäni, kun sain tiedon päässeeni kulttuurituottajan YAMK -
koulutukseen. Minusta tulisi kulttuurituottaja! Oikea kulttuurituottaja!
Kun ensimmäistä kertaa astelin
opetustilaan, polkaisin mielessäni koko vanhan työhistoriani vielä syvemmälle,
halusin unohtaa olleeni jotain muuta, kuin mitä ajattelin minusta tulevan.
Halusin olla kuin muut, tai tarkemmin ottaen mitä kuvittelin muiden olevan. Vai
halusinko? Kuuntelin kadehtien, ihannoiden ja ihmetellen kanssaopiskelijoiden
vilkkaita keskusteluja taiteesta ja kulttuurista ja häpesin salaa sisimpääni
piilotettua, mielestäni liian tavallista työhistoriaa. Apua! Olenko moukka?
Onko minusta tähän?
Mirva Aalto kirjoitti blogitekstissään
ystävänsä kyselleen, mitä kulttuurituottaja tekee työkseen? Vastaus oli
kiteytetty loistavasti. “Tuottaja on
kulttuurihankkeiden mahdollistaja.” (Aalto, 2018) Kirjoitus sai
minut pohtimaan, mitä minä olen? Olen sinnikkäästi pyrkinyt vähättelemään työhistoriani merkitystä, havitellen jotain mystistä ja ylevää kulttuurituottajan
viittaa. Mitä viitan alle kuuluu pukea ollakseen hyväksytty, arvostettu ja
riittävä? Miettiessäni tätä kysymystä, selailin HUMAKin verkkosivuja etsien
kulttuurituottajan koulutuksen kuvausta ja törmäsin siellä valintakoetta
käsittelevään sivuun, jonka alussa
luki: “Parhaiten pärjäät olemalla oma itsesi”(HUMAK, 2018). Tämä yksi lause sai
minut ymmärtämään mitä minun kuuluu olla, mitä minun kuuluu viittani alle
pukea. Kaivoin syvältä sisimmästäni sinne hautaamani siivoojan, baarimikon ja
myymäläpäällikön ja otin ne hellästi kainalooni. En ole viittani alla alasti.
Olen viittani alla minä. Verkkareissa, jakkupuvussa ja siivoojan univormussa.
Kanssaopiskelijani ovat omalta osaltaan
edesauttaneet minua ymmärtämään, että ei ole olemassa yhtä, stereotyyppistä
kulttuurituottajaa. Joukko upeita persoonia, mitä erilaisimmilla taustoilla.
Kaikilla yhteinen halu mahdollistaa erilaisia kulttuurin ja taiteen
osa-alueita.
Aino Osolan blogitekstissä kuvaus
oman osaamisalan kuplista, joiden sisälle on helppo jäädä, oli osuva. (Osola,
2018) Itselläni astuminen työhistoriani sisältävästä kuplasta ulos, oli samaan
aikaan sekä ihanaa, että pelottavaa. Kuvittelin menneisyyteni kuplan
hautaamalla hautaavani sen mukana oman epävarmuuteni ja kaikki lukemattomat
työvuodet, jotka koin kulttuurituottajana toimimisen kannalta turhiksi. Kuplaa
ei kuitenkaan kannata unohtaa. Vaatii rohkeutta tulla sieltä pois, mutta myös
kertoa tulleensa sieltä. Itse olen tehnyt vakaan päätöksen asettua Osolan
sanoin “kuplien väliin”ja mahdollistaa yhteistyötä ja ymmärrystä toisistaan
monesti niin kaukana olevien alojen välillä. Minä olen oma itseni,
mahdollistaja, tuleva kulttuurituottaja!
- Sini Kjelin -
- Sini Kjelin -
Lähteet:
Aalto,M. 2018. Sisäisestä motivaatiosta,
tuottamisesta ja taiteesta. Kirjoitus Kulttuurituotannosta kuuluu-blogissa.
26.09.2018. Viitattu 4.11.2018. https://kutuyamk18.blogspot.com/2018/09/sisaisesta-motivaatiosta-tuottamisesta.html.
HUMAK: Valintakoe
(ohjeistus), kulttuurituottaja. (4.11.2018). Haettu osoitteesta https://www.humak.fi/opiskelijaksi/kulttuurituottaja/valintakoe/.
Osola, A. 2018. Sisäistä
kulttuurituottajaa etsimässä. Kirjoitus Kulttuurituotannosta
kuuluu-blogissa. 05.04.2018. Viitattu 4.11.2018. https://kutuyamk18.blogspot.com/2018/04/sisaista-kulttuurituottajaa-etsimassa.html
Kommentit
Jotenkin kyllä kaipaisin vielä tarkempaa määritelmää kulttuurituottajan ammattinimikkeeseen, koska tällä hetkellä se menee helposti sekaisin yhden ainoan alalla käytetyn tittelin kanssa. Kansainvälisestihän käytetään monesti Arts Administration termiä. Kulttuurin ja taiteen hallintotieteitä, ikään kuin. Vissisti eri klangi.
Opiskelujen aikana on ollut ilo huomata, että meitä tosiaan on moneen junaan ja kaikkien osaamisalueilla on oma, todella tärkeä paikkansa. Portfolio on oivallinen paikka tuoda juuri tätä esiin. Yleisin kysymys mitä olen opintojeni aikana kuullut lähipiiristä on: "Mitä sellainen kulttuurituottaja tekee?". Niin, mitä se sitten tekee. Siinäpä pulma.
Mutta uskon vahvasti, että meistä kaikista tulee sen oman kiinnostuksenkohteemme rautaisia ammattilaisia. Tai itse asiassa olemme sitä jo nyt. Me vain kaipaamme vahvistusta sille, että olemme oikealla tiellä. Yhdyn Katjan kommenttiin siitä, että olemme olennaisia lenkkejä kuplien välissä - monessakin mielessä.