Moukka mahdollistaja - kulttuurituotannon uusi supersankari?

Mitä seuraa, kun elämäänsä ja työhönsä kyllästynyt, kaupan alan kestopuurtaja, päättää hakea opiskelemaan kulttuurituottajaksi?
Kuva: Danilo Batista, Unsplash

En tiedä mitä tapahtui. Oliko syynä tilapäinen, tai kenties pysyvämpi mielenhäiriö? Kulman takana vaaniva keski-iän kriisi? Vaiko sittenkin sadasseitsemäskymmenesneljäs asiakkaan ”Tämä on sitten varmaankin ilmainen?” kommentti hintalaputtomaan tuotteeseen? Se oli sitten siinä, lukemattomat vuodet kaupan alalla. Milloin missäkin roolissa kestohymyillen niin, että illalla itketti, jos ei muu niin poskilihasten jumi. Pakenin tulostavoitteita ja myyntikäyriä tapahtumatuottajan koulutukseen, piilouduin ilmapallomereen ja serpentiinisateeseen odottamaan uutta ja uljasta uraani. Hautasin myymäläpäällikkö-persoonani jonnekin syvälle sisimpääni, siivoojan ja baarimikon viereen.
Henkseleitä paukutellen luin itseni tapahtumatuottajaksi, joka sujui ilman suurempia ongelmia. Intoilin uudesta minästä, jonka erikoisalaa olisivat tulevaisuudessa juuri ne hienoimmat ja puhutuimmat tapahtumat. Nälkä kasvoi perinteisesti syödessä ja tein radikaalin ratkaisun irtautua lopullisesti kaupan alalta ja opiskella lisää. En ollut uskoa silmiäni, kun sain tiedon päässeeni kulttuurituottajan YAMK - koulutukseen. Minusta tulisi kulttuurituottaja! Oikea kulttuurituottaja!
Kun ensimmäistä kertaa astelin opetustilaan, polkaisin mielessäni koko vanhan työhistoriani vielä syvemmälle, halusin unohtaa olleeni jotain muuta, kuin mitä ajattelin minusta tulevan. Halusin olla kuin muut, tai tarkemmin ottaen mitä kuvittelin muiden olevan. Vai halusinko? Kuuntelin kadehtien, ihannoiden ja ihmetellen kanssaopiskelijoiden vilkkaita keskusteluja taiteesta ja kulttuurista ja häpesin salaa sisimpääni piilotettua, mielestäni liian tavallista työhistoriaa. Apua! Olenko moukka? Onko minusta tähän?
Mirva Aalto kirjoitti blogitekstissään ystävänsä kyselleen, mitä kulttuurituottaja tekee työkseen? Vastaus oli kiteytetty loistavasti. “Tuottaja on kulttuurihankkeiden mahdollistaja.”  (Aalto, 2018) Kirjoitus sai minut pohtimaan, mitä minä olen? Olen sinnikkäästi pyrkinyt vähättelemään työhistoriani merkitystä, havitellen jotain mystistä ja ylevää kulttuurituottajan viittaa. Mitä viitan alle kuuluu pukea ollakseen hyväksytty, arvostettu ja riittävä? Miettiessäni tätä kysymystä, selailin HUMAKin verkkosivuja etsien kulttuurituottajan koulutuksen kuvausta ja törmäsin siellä valintakoetta käsittelevään sivuun, jonka alussa luki: “Parhaiten pärjäät olemalla oma itsesi”(HUMAK, 2018). Tämä yksi lause sai minut ymmärtämään mitä minun kuuluu olla, mitä minun kuuluu viittani alle pukea. Kaivoin syvältä sisimmästäni sinne hautaamani siivoojan, baarimikon ja myymäläpäällikön ja otin ne hellästi kainalooni. En ole viittani alla alasti. Olen viittani alla minä. Verkkareissa, jakkupuvussa ja siivoojan univormussa.
Kanssaopiskelijani ovat omalta osaltaan edesauttaneet minua ymmärtämään, että ei ole olemassa yhtä, stereotyyppistä kulttuurituottajaa. Joukko upeita persoonia, mitä erilaisimmilla taustoilla. Kaikilla yhteinen halu mahdollistaa erilaisia kulttuurin ja taiteen osa-alueita.
Aino Osolan blogitekstissä kuvaus oman osaamisalan kuplista, joiden sisälle on helppo jäädä, oli osuva. (Osola, 2018) Itselläni astuminen työhistoriani sisältävästä kuplasta ulos, oli samaan aikaan sekä ihanaa, että pelottavaa. Kuvittelin menneisyyteni kuplan hautaamalla hautaavani sen mukana oman epävarmuuteni ja kaikki lukemattomat työvuodet, jotka koin kulttuurituottajana toimimisen kannalta turhiksi. Kuplaa ei kuitenkaan kannata unohtaa. Vaatii rohkeutta tulla sieltä pois, mutta myös kertoa tulleensa sieltä. Itse olen tehnyt vakaan päätöksen asettua Osolan sanoin “kuplien väliin”ja mahdollistaa yhteistyötä ja ymmärrystä toisistaan monesti niin kaukana olevien alojen välillä. Minä olen oma itseni, mahdollistaja, tuleva kulttuurituottaja!

- Sini Kjelin -

Lähteet:
Aalto,M. 2018. Sisäisestä motivaatiosta, tuottamisesta ja taiteesta. Kirjoitus Kulttuurituotannosta kuuluu-blogissa. 26.09.2018. Viitattu 4.11.2018. https://kutuyamk18.blogspot.com/2018/09/sisaisesta-motivaatiosta-tuottamisesta.html.
HUMAK: Valintakoe (ohjeistus), kulttuurituottaja. (4.11.2018). Haettu osoitteesta https://www.humak.fi/opiskelijaksi/kulttuurituottaja/valintakoe/.
Osola, A. 2018. Sisäistä kulttuurituottajaa etsimässä. Kirjoitus Kulttuurituotannosta kuuluu-blogissa. 05.04.2018. Viitattu 4.11.2018. https://kutuyamk18.blogspot.com/2018/04/sisaista-kulttuurituottajaa-etsimassa.html


Kommentit

Mirva HH sanoi…
Just näin! Etenkin, kun se kulttuurin sektori on oikeasti paljon laajempi kuin mitä keskusteluissa yleensä käsitellään. Markkinointi, peliteollisuus, jopa viihde-elektroniikka kuuluu kultuurialaan. Kun puhutaan siitä, miten esimerkiksi kulttuurituottajuus näkyy omassa portfoliossa, pitää uskaltautua rohkeasti olemaan sillä omalla sektorillaan. Kulttuurituotantoa on yhtä lailla markkinointikampanjoitten mahdollistaminen kuin tapahtuman vessojen tyhjennys ;)

Jotenkin kyllä kaipaisin vielä tarkempaa määritelmää kulttuurituottajan ammattinimikkeeseen, koska tällä hetkellä se menee helposti sekaisin yhden ainoan alalla käytetyn tittelin kanssa. Kansainvälisestihän käytetään monesti Arts Administration termiä. Kulttuurin ja taiteen hallintotieteitä, ikään kuin. Vissisti eri klangi.
Sini sanoi…
Kiitos Mirva, hyvä kommentti. Olen paljon joutunut pohtimaan kulttuurituottajan identiteettiä, työnkuvaa ja työkokemuksen merkitystä opintojeni aikana. Itse olen alusta pitäen kokenut olevani tietyllä lailla epätaiteellinen ja miettinyt, haittaako se urani kehittymistä tai haaveideni tavoittelua jotenkin. Olen käynyt asiasta mielettömän upeita keskusteluja sekä kanssaopiskelijoideni, että muun lähipiirini kanssa ja tullut tulokseen, että myös tällaisia, ei niin taiteellisesti orientoituneita kulttuurituottajia tarvitaan. Kulttuurituottajan rooli on, kuten sanoit, todella moninainen, kuten myös työnkuva. Toisaalta olisikin tarkoituksen mukaista sitä varmasti jollain lailla joko eriyttää, tai selkiyttää.

Opiskelujen aikana on ollut ilo huomata, että meitä tosiaan on moneen junaan ja kaikkien osaamisalueilla on oma, todella tärkeä paikkansa. Portfolio on oivallinen paikka tuoda juuri tätä esiin. Yleisin kysymys mitä olen opintojeni aikana kuullut lähipiiristä on: "Mitä sellainen kulttuurituottaja tekee?". Niin, mitä se sitten tekee. Siinäpä pulma.
Katja sanoi…
Ajatuksia herättävä teksti! Kulttuurituottaja-opinnoissa on todellakin ollut hienoa tutustua kanssaopiskelijoiden erilaisiin taustoihin työelämässä. Ehkä ammatille kuvaavaakin, että taustat ovat niin erilaisia – ja ehkä juuri se tekee kulttuurituottajan työstä niin kiinnostavaa! Mielestäni kulttuurihankkeiden mahdollistaja on erinomainen kuvaus: mahdollistaa yhteistyötä ja ymmärrystä. Itse kaupallisella alalla työskentelevänä koen myös olevani joskus väliinputoaja, mutta joskus taas olennainen lenkki ’kuplien välissä’. Uskon, että mitä enemmän on kokemusta eri osa-alueista – tai ns kuplista – löytyy myös yhteistyölle aina luontevampia muotoja. Näissä liitoksissa uskon kulttuurituottajien olevan vastaisuudessa tärkeässä roolissa.
Anna Martikainen sanoi…
Minä olen myös pohtinut samoja juttuja. Tosin ihan eri kulmasta. Kun oma tausta on yliopisto-opinnoissa ja työura on risteillyt sinne tänne ilman julkilausuttua tai usein edes kuviteltua päämäärää, tuntuu usein siltä, että tietää kauaskantoisista teorioista ja ylevistä ideoista vaikka mitä, mutta se konkretia on välillä vähän hakusessa. Ja sitten kun on kuitenkin oikeasti enemmän kiinnostunut siitä käytännön työstä teorian sijaan, mutta puuttuu niitä käytännön työkaluja sen teoriaan syventyneen koulutuksen takia, niin välillä on ihan sormi suussa.

Mutta uskon vahvasti, että meistä kaikista tulee sen oman kiinnostuksenkohteemme rautaisia ammattilaisia. Tai itse asiassa olemme sitä jo nyt. Me vain kaipaamme vahvistusta sille, että olemme oikealla tiellä. Yhdyn Katjan kommenttiin siitä, että olemme olennaisia lenkkejä kuplien välissä - monessakin mielessä.
Siiri sanoi…
Uskon, että tulevaisuuden työelämä tulee olemaan tässä suhteessa hiukan kahtiajakautunut: kasvavissa määrin tulee olemaan juurikin hyötyä monialaisesta työhistoriasta ja -osaamisesta, toisaalta kaivataan syväosaamista. Näen, että tuottajilla on paikkansa ennenkaikkea mahdollistajina sekä ns. tulkkeina ja toimijoina eritaustaisten syväosaajien välimaastossa.