Paljon maksaa?

Areenakonsertti, teatteriesitys, festivaali, vapaan kentän tanssiesitys, klubi-ilta ja monia muita viikoittaisia tapahtumia. Helsingissä riittää nykyään tarjontaa ja mahdollisuuksia nähdä monenlaisia kulttuuri- ja taidetapahtumia, mutta mikä on sopiva hinta pääsylipusta taiteen ja viihteen äärelle?  Yksittäisiä mielipiteitä siitä mikä on sopiva lipunhinta, tai mikä on oman kohderyhmän maksukyky, niitä riittää. Eurojen sijaan minua mietityttää, että mitä asetettu lipun hinta kertoo tekijöiden pohdinnoista: lipun hinta vs. oman työn arvo? 

Työssäni olen viime aikoina joutunut miettimään ”sopivaa hintaa” joko itsetuottamiini tai muiden vapaalla kentällä toimivien tekijöiden esityksiin ja tapahtumakokonaisuuksiin. Kertooko esimerkiksi kymmenen euron sisäänpääsymaksu siitä, että esiintyjä haluaa madaltaa kynnystä ja lisätä saavutettavuutta vai siitä, että hän ajattelee, että yleisö ei ole valmis maksamaan teoksen näkemisestä puolikasta pihviannosta enempää?

Moni ammattilaisten luoma ja tuottama tanssiesitys voi olla saman hintainen kuin kakkosdivarin jalkapallo-ottelu. Jokereiden lähes viikoittain toistuvan pelitapahtuman lipun hinta on vähintään kaksinkertainen verrattuna moniin vapaan kentän taide-esityksiin. Voisiko oman hännän nosto ja rohkeampi hinnoittelu sekä usko omaan tuotantoon luoda myös taiteen kentällä uudenlaisia mahdollisuuksia rakentaa parempia resursseja ja samalla luoda mahdollisuuksia hiukan riippumattomampaan kulttuurin apurahoista?

Kesällä 2018 haastattelin kuutta 16-17-vuotiasta kesätyöntekijää opinnäytetyötäni varten. Haastatteluissa kävi ilmi kiinnostus maksuttomiin ja erittäin edullisiin tapahtumiin, mutta nämä tapahtumat olivat yleensä toimintoja, joissa nuoret itse olisivat aktiivisessa roolissa sisältöjen ja toteutuksen suhteen. Sen sijaan korkeat lipunhinnat viestivät heille korkeasta laadusta ja ammattitaidosta. Tällaisia esityksiä toivottiin mm. tulevaan tanssin taloon ja yksi haastateltava myös totesi, että mitä kalliimpi hinta ja samalla ulossulkeva tapahtuma, niin sen uskottavampi sisältö.

Edellä mainitut ovat yksittäisiä mielipiteitä, mutta myös itse pohdin, että jos esityksiä tehdään ammattitaidolla ja intohimolla, niin miten voi olla mahdollista, että eräskin esiintyjä totesi, että: ”ei nykyään kukaan oo valmis maksamaan liveklubikeikoista enempää kuin ihan maksimi kympin” siis yhden erikoisoluen hinnan verran ja huomattavasti vähemmän kuin Finnkinon elokuvasta? Kun moni taiteilija tekee töitä alipalkattuna, mutta suurella ammattitaidolla, niin eikö siitä pitäisi kehdata pyytää sellainen lipunhinta, minkä verran itse kokee, että esityksen eteen on nähty vaivaa ja minkä olisin itse valmis siitä maksamaan? Jos ei kuitenkaan itse haluaisi maksaa omasta tai kollegan esityksestä yli kymmentä tai viittätoista euroa, niin kuka haluaisi?

Uskon, että yksi mahdollisuus olisi ryhtyä kollektiivisesti ajamaan yhtenäisempiä lipunhintoja ja vaatimaan arvostetumpaa kohtelua. Luoda henkeä, että tuemme myös itse kentän sisällä toistemme työtä, käymme katsomassa esityksiä, maksamme lipuista pyydetyn hinnan ja markkinoimme koko taidealaa laajasti hyvällä itsetunnolla ja yhteisessä rintamassa.

kirjoittaja: Sara Hirn