Paljon maksaa?



Areenakonsertti, teatteriesitys, festivaali, vapaan kentän tanssiesitys, klubi-ilta ja monia muita viikoittaisia tapahtumia. Helsingissä riittää nykyään tarjontaa ja mahdollisuuksia nähdä monenlaisia kulttuuri- ja taidetapahtumia, mutta mikä on sopiva hinta pääsylipusta taiteen ja viihteen äärelle?  Yksittäisiä mielipiteitä siitä mikä on sopiva lipunhinta, tai mikä on oman kohderyhmän maksukyky, niitä riittää. Eurojen sijaan minua mietityttää, että mitä asetettu lipun hinta kertoo tekijöiden pohdinnoista: lipun hinta vs. oman työn arvo? 


Työssäni olen viime aikoina joutunut miettimään ”sopivaa hintaa” joko itsetuottamiini tai muiden vapaalla kentällä toimivien tekijöiden esityksiin ja tapahtumakokonaisuuksiin. Kertooko esimerkiksi kymmenen euron sisäänpääsymaksu siitä, että esiintyjä haluaa madaltaa kynnystä ja lisätä saavutettavuutta vai siitä, että hän ajattelee, että yleisö ei ole valmis maksamaan teoksen näkemisestä puolikasta pihviannosta enempää?

Moni ammattilaisten luoma ja tuottama tanssiesitys voi olla saman hintainen kuin kakkosdivarin jalkapallo-ottelu. Jokereiden lähes viikoittain toistuvan pelitapahtuman lipun hinta on vähintään kaksinkertainen verrattuna moniin vapaan kentän taide-esityksiin. Voisiko oman hännän nosto ja rohkeampi hinnoittelu sekä usko omaan tuotantoon luoda myös taiteen kentällä uudenlaisia mahdollisuuksia rakentaa parempia resursseja ja samalla luoda mahdollisuuksia hiukan riippumattomampaan kulttuurin apurahoista?

Kesällä 2018 haastattelin kuutta 16-17-vuotiasta kesätyöntekijää opinnäytetyötäni varten. Haastatteluissa kävi ilmi kiinnostus maksuttomiin ja erittäin edullisiin tapahtumiin, mutta nämä tapahtumat olivat yleensä toimintoja, joissa nuoret itse olisivat aktiivisessa roolissa sisältöjen ja toteutuksen suhteen. Sen sijaan korkeat lipunhinnat viestivät heille korkeasta laadusta ja ammattitaidosta. Tällaisia esityksiä toivottiin mm. tulevaan tanssin taloon ja yksi haastateltava myös totesi, että mitä kalliimpi hinta ja samalla ulossulkeva tapahtuma, niin sen uskottavampi sisältö.

Edellä mainitut ovat yksittäisiä mielipiteitä, mutta myös itse pohdin, että jos esityksiä tehdään ammattitaidolla ja intohimolla, niin miten voi olla mahdollista, että eräskin esiintyjä totesi, että: ”ei nykyään kukaan oo valmis maksamaan liveklubikeikoista enempää kuin ihan maksimi kympin” siis yhden erikoisoluen hinnan verran ja huomattavasti vähemmän kuin Finnkinon elokuvasta? Kun moni taiteilija tekee töitä alipalkattuna, mutta suurella ammattitaidolla, niin eikö siitä pitäisi kehdata pyytää sellainen lipunhinta, minkä verran itse kokee, että esityksen eteen on nähty vaivaa ja minkä olisin itse valmis siitä maksamaan? Jos ei kuitenkaan itse haluaisi maksaa omasta tai kollegan esityksestä yli kymmentä tai viittätoista euroa, niin kuka haluaisi?

Uskon, että yksi mahdollisuus olisi ryhtyä kollektiivisesti ajamaan yhtenäisempiä lipunhintoja ja vaatimaan arvostetumpaa kohtelua. Luoda henkeä, että tuemme myös itse kentän sisällä toistemme työtä, käymme katsomassa esityksiä, maksamme lipuista pyydetyn hinnan ja markkinoimme koko taidealaa laajasti hyvällä itsetunnolla ja yhteisessä rintamassa.




kirjoittaja: Sara Hirn

Kommentit

Heidi sanoi…
Olen itsekin törmännyt vapaalla taidekentällä oman työn alihinnoitteluun.
Vaikka saavutettavuudesta puhutaan, mielestäni alhaiset lippuhinnat kertovat nimenomaan tekijöiden itseluottamuksen puutteesta. Saavutettavuuteen on muita työkaluja kun peruslipun hinta. On alennuslippuja pienituloisille kuten työttömille ja opiskelijoille, ryhmäalennuksia ja ihan mitä vain erikoisalennuskampanjoita keksiikin, sekä mahdollisuus tarjota vaikka erityisryhmille pääsyä ensi-iltaviikon harjoituksiin ilmaiseksi.

Usein ei osata katsoa omaa kynnystä pidemmälle. Mitkä ovat markkinahinnat, mitä ihmiset ovat ylipäätään valmiita maksamaan kokemuksista, kuten hyvästä ruuasta, erikoisoluesta, konsertista tai urheilukilpailusta. Monelta myös puuttuu se näkökulma kokonaan, että lipun hinta sisältää myös laatumielikuvan.
Sara Hirn sanoi…
Kiitos Heidi kommentista. Eräässä keskustelussa nostettiin myös esille, että koska saa apurahaa on ikäänkuin velvoitettu mataliin hintoihin ja, että nämä kympin liput lisäävät yhdenvertaisuutta. Tästä en ole täysin samaa mieltä, sillä asia on aika paljon monitahoisempi.
Kuluttajalle on todella haastavaa ymmärtää, mikä on laadukasta ja ammattimaisesti tehtyä, mikäli hinnat eivät ole lainkaan linjassa sisällön kanssa. Tällä hetkellä saattaa Helsingissä nähdä tanssia, mikä on esim. kuusihenkisen erittäin korkeatasoisen ryhmän esittämä teos alkaen 8,50€! Jos ihmiset tottuvat tähän hintatasoon, niin on haastavaa ajatella, että esim. tuotoista löytyisi palkkaa tuottajan palkkaukseen ja tasapainoisemman työarjen löytymiseen.
Unknown sanoi…
Tapahtumien alihinnoittelu on tyypillistä kulttuurialalle. Kulujahan ei monesti voida pelkillä lipputuloilla peittää ja monesti tuotantojen perusrahoitus tulee apurahoista. On tietysti surullista, jos korkeat hinnat jättävät salit tyhjiksi. Toisaalta törmään usein myös asiakkaisiin, jotka haluavat maksaa enemmän tukeakseen kotimaista kulttuuria. Tämä ryhmä hamstraa myös kahveet ja pullat, mikäli ne kartuttavat tapahtumanjärjestäjän tiliä. Myös esimerkiksi konsertti- ja käsiohjelmat ostetaan innolla, ja niiden vähentymistä ihan isoissa ammattituotannoissa harmitellaan. Monilla tuottavilla tahoilla on myös erikseen kannatusjäseniä, joille tarjotaan usein alhaisempia lippuhintoja. Tämä on siinä mielessä nurinkurista, että useasti kannatusjäsenet nimenomaan haluavat maksaa enemmän ja tukea toimintaa parhaansa mukaan.

O
Sara Hirn sanoi…
Tanssin kentällä ainakin on huomattu, että lippujen hinta ei ole yleensä ollut yksittäinen syy tyhjiin katsomoihin. Mielestäni apurahat omalla tavallaan myös kannustavat olemaan välittämättä lipunmyynnistä, vaikka mielestäni tavoitteellinen tuottaminen ja myynti kuitenkin lisäisivät toimintamahdollisuuksia ja näkyvyyttä.
En ole myöskään löytänyt dataa, että halvat hinnat houkuttelisivat enemmän katsojia.

alla ihan mielenkiintoisia artikkeleita:
https://www.artsprofessional.co.uk/magazine/article/are-you-sure-price-right
"Your box office data could be key to unlocking a higher income stream from satisfied customers who are willing to pay more for your tickets. Rachael Easton explains how."

https://www.jstor.org/stable/41064647?seq=1#page_scan_tab_contents
"In recent years, as lifestyles have changed, as competition has increased and as ticket prices have continually risen, there have been significant changes in ticket purchase behaviour among performing arts patrons. To determine the reasons for these changes, and, specifically, the importance of price in the ticket purchase decision process, an extensive survey was undertaken of patrons of the four major performing arts organizations in San Francisco. The responses to this survey clearly indicate that erosion in frequency of attendance is due primarily to the fact that many people prefer to select the specific programs they wish to attend and that many people have difficulty scheduling in advance. Furthermore, current patrons, whether subscribers or single-ticket buyers, have little sensitivity to price increases. Prices can be increased moderately from year to year without eroding the current patron base."
Leena Salmio sanoi…
Hyvä aihe, kiitos! Kuten Heidi kirjoitti, alennushintaisia lippukategorioita on jo monissa kulttuuritapahtumissa saatavilla. Ja Jannen mainitsemia kulttuuritapahtumien tukijoita löytyy, heille on tärkeä ostaa väliaikatarjoilut ja käsiohjelmat. Mainittu 10 € tai alle on todellakin alihinta, mihin ei pitäisi lähteä. Oman työn arvostaminen näkyy kokonaisuudessa - niin tasokkaassa esityksessä kuin laatulupauksena maksetun lipun hinnassa. Tämä ei suinkaan tarkoita ylihinnoittelua, mutta summaa joka kertoo arvostuksesta ja ylpeydestä.

Bissevertaus on aina osuva kaikkeen, myös tähän! Mikäli haluat halpaa litkua, sen saamasi pitää - koska laadusta on hyvä myös maksaa. Se luo kokonaisvaltaisen elämyksen, jossa mielikuvamarkkinointi on tärkeässä roolissa ja asiakas haluaa nauttia sen toisenkin laatuoluen hyvässä seurassa.
Leena Salmio sanoi…
Hinnoitteluun liittyvä artikkeli sattui silmään:

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/702588-teatterilippu-maksaa-noin-neljakymppia-musikaalista-saa-maksaa-lahes-tuplahinnan
Sara Hirn sanoi…
Kiitos Leena!
Anna Martikainen sanoi…
Kiinnostavaa pohdintaa! Tuon tähän vielä yhden näkökulman (vaikka alkuperäisestä postauksesta onkin jo aikaa). Lastenteatteri ja lapsille suunnatut tapahtumat. Niissä lipun hinta on merkittävä kriteeri. Etenkin jos tavoitellaan ryhmämyyntiä, potentiaalinen yleisö on päiväkoti- ja kouluryhmät. Niillä ei ole mahdollisuuksia käyttää isoja rahoja pääsylippuihin, joten ryhmälippujen hinnat on pidettävä alhaisina, jos ylipäätään haluaa, että nämä ryhmät tulevat katsomoon.

Joissakin lapsille suunnatuissa kulttuuritapahtumissa taas hinnalla ei tunnu olevan mitään väliä. Nimekkään esiintyjän konsertin lipuista maksetaan silmää räpäyttämättä isoja summia, ja salit tulevat heti täyteen. Vaikka kyse olisi "vain" lastenkonsertista (mistä tuo "vain" aina tähän diskurssiin hyppää???). Kaikille sellainen hinnoittelu ei kuitenkaan ole mahdollista.

Tasa-arvon ja saavutettavuuden vuoksi monet kuntien ja kaupunkien kulttuuritoimijat tarjoavat paljon ohjelmaa maksutta tai nimellisellä hinnalla. Tämä aiheuttaa tiettyä vääristymistä, ei enää tiedetä, mitä asiat saisivat maksaa: kun ymmärrys siitä, että kaiken ohjelmallisen toiminnan takana on paljon työtä, katoaa, on vaikea nähdä, mistä maksaa.

Työssäni lastenteatterissa kuulen yllättävän usein kysymyksen: "Tarvitseeko lapsenkin lipusta maksaa?" Tai vaihtoehtoisesti: "Pitääkö aikuisenkin lipusta maksaa?" tai joskus myös "Tuntuu aika kalliilta maksaa tuon puolitoistavuotiaan lipusta noin paljon." Niin. Voi olla.

Mitä se kertoo meistä, jos koemme liian kalliina sen, että pääsemme (lapsinemme) hetkeksi johonkin toiseen todellisuuteen, illuusion ja mielikuvituksen maailmaan, jossa voimme unohtaa arjen haasteet? Miten iso nimi pitää olla, jotta lapsille suunnatusta taiteesta voi pyytää korkeaa lipun hintaa - ja ihmiset tulevat silti?